Dementiaa sairastavien reitti kodista hoivakotiin omaisten kuvaamana

Abstract

Tutkimuksessa tarkasteltiin miten dementiaa sairastavien palvelujärjestelmä toimii koti- ja laitoshoidon välimaastossa. Tavoitteena oli tuoda esille palvelujärjestelmään liittyviä vahvuuksia, heikkouksia, ongelmakohtia ja kehitystarpeita. Tarkoituksena oli kartoittaa miten järjestelmä vastaa asiakkaiden tarpeisiin ja miten palvelujärjestelmää voitaisiin kehittää toimivammaksi. Aineisto koostui yhdeksästä teemahaastattelusta. Omaisnäkökulmaa varten haastateltiin kuutta eteläsuomalaisen hoivakodin asukkaan omaista. Heidän lisäkseen haastateltiin kolmea alueen vanhuspalvelutehtävissä toimivaa ammattilaista. Analyysimenetelmänä käytettiin laadullista sisällönanalyysiä.

Tutkimukseen osallistuneet omaiset eivät olleet halukkaita ryhtymään vanhempansa hoitajaksi siinä vaiheessa, kun tämä tarvitsi jatkuvaa huolenpitoa. Kun dementiaa sairastava äiti tai isä ei enää pärjännyt kotona, omaiset toivoivat, että hänelle järjestetään laitoshoitopaikka mahdollisimman nopeasti. Vaikka aikuiset lapset välittivät vanhemmistaan, he pitivät tärkeänä, että yhteiskunta huolehtii dementiaa sairastavan tarpeista. Omaiset kokivat palvelujärjestelmän toimivuuden hyvin eri tavoin. Osa omaisista oli tyytyväisiä palvelujärjestelmän toimivuuteen, kun toiset omaiset olivat tyytymättömiä saman alueen palveluihin. Tyytyväisyyseroja selitti henkisen tuen, tiedon ja neuvojen saaminen, viranomaisten tavoitettavuus, kotiavun riittävyys, jatkotutkimuksiin pääsemisen nopeus, yhteistyön sujuvuus viranomaisten kanssa sekä viranomaisten aktiivisuus paikan järjestämisessä. Näiden tekijöiden lisäksi tyytyväisyyteen vaikutti se, kuinka nopeasti hoitopaikka oli järjestynyt, kuinka kauan läheinen oli hoivakodissa asunut ja miten hän oli sinne sopeutunut.

Dementiaa sairastavan palveluita kehittäessä tulisi kiinnittää huomiota dementian varhaiseen tunnistamiseen, riittävän informaation antamiseen ja asiakkaan ja ammattilaisen välisen vuorovaikutuksen parantamiseen. Kotihoitoa tulisi tukea silloin, kun koti vielä on turvallinen asuinpaikka, mutta myös laitoshoitoon tulisi kohdistaa enemmän resursseja. Päätöksenteossa on otettava huomioon, että kaikilla dementiaa sairastavilla ei ole omaista, joka voi tai haluaa ryhtyä omaishoitajaksi.

Avainsanat: dementia, palvelujärjestelmä, hoitokokemus, hoitoprosessi, omainen, tyytyväisyys