S2-oppijoiden myöntömuotoiset imperfektit kirjoitelmissa
HIRVONEN, INKA (2008)
2008
Suomen kieli - Finnish Language
Humanistinen tiedekunta - Faculty of Humanities
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2008-05-30
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-18328
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-18328
Tiivistelmä
Tutkielmani käsittelee suomenoppijoiden imperfektimuotojen tuottamista. Aineistona
ovat olleet perus- ja keskitason YKI-tutkintojen kirjoittamisen osakokeet keväältä 2004. Aineisto on kerätty 275 kirjoittajalta. Kaikilta osallistujilta on pyydetty kolme
kirjoitelmaa, joiden aihealueet ovat käsitelleet arkipäivän kielenkäyttötilanteita.
Olen tarkastellut informanttien tuottamia imperfektejä kolmelta näkökannalta: niiden
esiintyvyyden eroja perus- ja keskitasolla, verbityyppien vaikutusta sanojen osaamiseen
tai osaamattomuuteen sekä verbien yleisyyttä ja esiintymistiheyden vaikutusta verbien
osaamiseen. Olen myös eritellyt erilaisia virhetyyppejä ja ottanut kantaa syihin, miksi
kielenkäyttäjät ovat käyttäneet tuottamiaan virheellisiä muotoja.
Tutkimus vahvistaa käsityksen, että useasti käytetyt verbit osataan paremmin kuin
harvemmin käytetyt. Perustasolla imperfektin oppiminen on vasta lähtenyt käyntiin.
Ensimmäinen opittu imperfekti on olla-verbi, ja sillä on yli 50 prosentin edustus
kielenoppijoiden kirjoitelmien verbeistä. Keskitasolla osataan käyttää jo muitakin
verbejä, mikä vähentää olla-verbin prosenttiosuuksia. Aineistoni ei vahvistanut
käsitystä verbityyppien eritahtisesta oppimisesta.
Asiasanat: suomi toisena kielenä, sanastontutkimus, morfologia, verbityypit
ovat olleet perus- ja keskitason YKI-tutkintojen kirjoittamisen osakokeet keväältä 2004. Aineisto on kerätty 275 kirjoittajalta. Kaikilta osallistujilta on pyydetty kolme
kirjoitelmaa, joiden aihealueet ovat käsitelleet arkipäivän kielenkäyttötilanteita.
Olen tarkastellut informanttien tuottamia imperfektejä kolmelta näkökannalta: niiden
esiintyvyyden eroja perus- ja keskitasolla, verbityyppien vaikutusta sanojen osaamiseen
tai osaamattomuuteen sekä verbien yleisyyttä ja esiintymistiheyden vaikutusta verbien
osaamiseen. Olen myös eritellyt erilaisia virhetyyppejä ja ottanut kantaa syihin, miksi
kielenkäyttäjät ovat käyttäneet tuottamiaan virheellisiä muotoja.
Tutkimus vahvistaa käsityksen, että useasti käytetyt verbit osataan paremmin kuin
harvemmin käytetyt. Perustasolla imperfektin oppiminen on vasta lähtenyt käyntiin.
Ensimmäinen opittu imperfekti on olla-verbi, ja sillä on yli 50 prosentin edustus
kielenoppijoiden kirjoitelmien verbeistä. Keskitasolla osataan käyttää jo muitakin
verbejä, mikä vähentää olla-verbin prosenttiosuuksia. Aineistoni ei vahvistanut
käsitystä verbityyppien eritahtisesta oppimisesta.
Asiasanat: suomi toisena kielenä, sanastontutkimus, morfologia, verbityypit