Koko kansan yhteinen koulu – aikansa elänyt vai aikaansa edellä? Tutkimus suomalaisen koulutuspolitiikan suuntaviivoista 1990- ja 2000-luvuilla
ROKKANEN, JOONAS; HAVERINEN, JUHA (2008)
ROKKANEN, JOONAS
HAVERINEN, JUHA
2008
Kasvatustiede, luokanopettajan koulutus - Class Teacher Education
Kasvatustieteiden tiedekunta - Faculty of Education
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2008-05-23
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-18325
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-18325
Tiivistelmä
Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää, mikä on suomalaisen koulutuspolitiikan suunta globalisoituvassa maailmassa. On esitetty väite, että kansallinen koulutuspolitiikka on muuttunut hampaattomaksi talouden noustessa kansanvallan yläpuolelle. Toisin sanoen, koulutuspolitiikasta on tullut väline, jonka tarkoituksena on ainoastaan pönkittää talouselämän vaatimuksia.
Koulutuspolitiikkamme oli 1900-luvun loppupuoliskolla aina 1980-luvun lopulle asti ns. pohjoismaisen hyvinvointivaltion koulutuspolitiikkaa, jonka tunnusmerkkinä voidaan pitää yhtenäiseen peruskouluun siirtymistä. Peruskoulu, johon siirtyminen alkoi 1970-luvulla, tarkoitti sitä, että jokainen ikäluokka on siitä lähtien käynyt ensimmäiset yhdeksän kouluvuottaan yhteistä koulupolkua. Peruskoulun tarkoituksena oli nostaa kansallista sivistystasoa ja se syntyi poliittisen yhteisymmärryksen tuloksena.
1990-luvulla alkoi koulutuspolitiikassamme uusi vaihe, kun Suomessakin lähdettiin mukaan niin sanottuun kolmanteen aaltoon, joka toi mukanaan tuloksellisuutta ja tehokkuutta painottavan uusliberalismin. Myös koulutuspolitiikan valtasi tehokkuuden eetos, joka kyseenalaisti vanhan pohjoismaisen hyvinvointivaltion järjestelmän ja tarjosi tilalle uusia vastauksia talouselämästä käsin.
Varsinainen tutkimuksemme liittyy juuri tähän, edelleen jatkuvaan ajanjaksoon. Tutkimustehtävämme on: Mikä on suomalaisen perusopetuksen tila ja suunta Kasvatus-lehdessä vuosina 1995 - 2007 käydyn koulutuspoliittisen keskustelun ja haastatteluaineistomme perusteella? Tutkimuskohteemme ilmenee jo kysymyksen asettelusta. Käytämme päätutkimuskohteenamme Kasvatus-lehden kirjoituksia ja haastatteluita. Haastatteluaineistomme koostuu neljän eteläsuomalaisen kunnan sivistystoimen virkamiehen antamista haastatteluista, jotka toteutettiin teemahaastatteluina keväällä 2008.
Tutkimusmenetelmänä käytimme kvalitatiivista sisällönanalyysia. Käsittelemme tutkimuksessamme Kasvatus-lehdistä ja haastatteluista saatuja tuloksia rinnakkain. Muodostimme tutkimusaineistoa teemoittelemalla neljä aihekokonaisuutta, jotka käsittelivät seuraavia teemoja: 1) tehokkuuden eetos ja arviointi, 2) suomalaisen koulun tila ja globalisaation haaste, 3) yhteisöllisyys vai yksilöllisyys ja 4) koulutuspolitiikkamme suunta ja sijainti.
Tutkimuksemme mukaan suomalaista koulutuspolitiikkaa kuvaa suunnattomuus, johdonmukaisuuden ja yleensäkin koulutuspoliittisen keskustelun puute. Sellaista koulutuspoliittista näkemystä ja johdonmukaista linjanhakua, joka synnytti peruskoulun, ei enää ole, vaan koulutusta kehitetään hallituskausien mukaan neljän vuoden mittaisissa jaksoissa. Selvästi on havaittavissa myös uusliberalistisen ajatusmaailman pesiytyminen koulutuspolitiikkaan, joskin pohjoismaisen hyvinvointivaltion arvot edelleen vaikuttavat taustalla. Esimerkiksi yhteisöllisyys, esimerkkinä perinteisistä ja uusliberalismista poikkeavista arvoista, painottui toteuttamissamme haastatteluissa vahvasti.
Avainsanat: koulutuspolitiikka, peruskoulu, uusliberalismi, hyvinvointivaltio, globalisaatio
Koulutuspolitiikkamme oli 1900-luvun loppupuoliskolla aina 1980-luvun lopulle asti ns. pohjoismaisen hyvinvointivaltion koulutuspolitiikkaa, jonka tunnusmerkkinä voidaan pitää yhtenäiseen peruskouluun siirtymistä. Peruskoulu, johon siirtyminen alkoi 1970-luvulla, tarkoitti sitä, että jokainen ikäluokka on siitä lähtien käynyt ensimmäiset yhdeksän kouluvuottaan yhteistä koulupolkua. Peruskoulun tarkoituksena oli nostaa kansallista sivistystasoa ja se syntyi poliittisen yhteisymmärryksen tuloksena.
1990-luvulla alkoi koulutuspolitiikassamme uusi vaihe, kun Suomessakin lähdettiin mukaan niin sanottuun kolmanteen aaltoon, joka toi mukanaan tuloksellisuutta ja tehokkuutta painottavan uusliberalismin. Myös koulutuspolitiikan valtasi tehokkuuden eetos, joka kyseenalaisti vanhan pohjoismaisen hyvinvointivaltion järjestelmän ja tarjosi tilalle uusia vastauksia talouselämästä käsin.
Varsinainen tutkimuksemme liittyy juuri tähän, edelleen jatkuvaan ajanjaksoon. Tutkimustehtävämme on: Mikä on suomalaisen perusopetuksen tila ja suunta Kasvatus-lehdessä vuosina 1995 - 2007 käydyn koulutuspoliittisen keskustelun ja haastatteluaineistomme perusteella? Tutkimuskohteemme ilmenee jo kysymyksen asettelusta. Käytämme päätutkimuskohteenamme Kasvatus-lehden kirjoituksia ja haastatteluita. Haastatteluaineistomme koostuu neljän eteläsuomalaisen kunnan sivistystoimen virkamiehen antamista haastatteluista, jotka toteutettiin teemahaastatteluina keväällä 2008.
Tutkimusmenetelmänä käytimme kvalitatiivista sisällönanalyysia. Käsittelemme tutkimuksessamme Kasvatus-lehdistä ja haastatteluista saatuja tuloksia rinnakkain. Muodostimme tutkimusaineistoa teemoittelemalla neljä aihekokonaisuutta, jotka käsittelivät seuraavia teemoja: 1) tehokkuuden eetos ja arviointi, 2) suomalaisen koulun tila ja globalisaation haaste, 3) yhteisöllisyys vai yksilöllisyys ja 4) koulutuspolitiikkamme suunta ja sijainti.
Tutkimuksemme mukaan suomalaista koulutuspolitiikkaa kuvaa suunnattomuus, johdonmukaisuuden ja yleensäkin koulutuspoliittisen keskustelun puute. Sellaista koulutuspoliittista näkemystä ja johdonmukaista linjanhakua, joka synnytti peruskoulun, ei enää ole, vaan koulutusta kehitetään hallituskausien mukaan neljän vuoden mittaisissa jaksoissa. Selvästi on havaittavissa myös uusliberalistisen ajatusmaailman pesiytyminen koulutuspolitiikkaan, joskin pohjoismaisen hyvinvointivaltion arvot edelleen vaikuttavat taustalla. Esimerkiksi yhteisöllisyys, esimerkkinä perinteisistä ja uusliberalismista poikkeavista arvoista, painottui toteuttamissamme haastatteluissa vahvasti.
Avainsanat: koulutuspolitiikka, peruskoulu, uusliberalismi, hyvinvointivaltio, globalisaatio