Heijastuksia valkokankaalla. Ajankuva ja ideologisuus Hollywood -elokuvassa
ELOVAARA, ANTTI (2008)
ELOVAARA, ANTTI
2008
Valtio-oppi - Political Science
Yhteiskuntatieteellinen tiedekunta - Faculty of Social Sciences
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2008-05-26
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-18317
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-18317
Tiivistelmä
Tutkielmassani analyysin kohteena on kolme vuonna 1999 julkaistua Hollywoodin valtavirran elokuvaa: American Beauty, Fight Club ja The Matrix. Oletuksena on, että kyseisiin kulttuurisiin teksteihin on koodautunut niiden julkaisuajankohdan yhteiskunnan diskursiivisia aineksia. Politiikan tutkimuksen näkökulmasta huomio kiinnittyy amerikkalaiseen poliittiseen kulttuuriin, jota on katsottu vaivaavan passiivisuus ja kansalaisuus –käsitteen rappio. Asiantilan vastakohtana, eräänlaisen ideaalimallina, tutkielmassani toimii Hannah Arendtin käsitys puhtaasta poliittisesta julkisuudesta. Lähestyn aihetta etsimällä siihen syitä teoreettisesti liberalistisen tradition perusperiaatteista, mutta käsittelen ilmiötä myös amerikkalaiseen yhteiskuntaan ominaisesti liittyvänä seikkana. Toinen, lähinnä kulttuuri- ja elokuvatutkimuksen piiristä vaikutteita saanut oletus liittyy elokuvien mahdolliseen ideologisuuteen. Sosiaalisen konstruktionismin viitekehyksessä elokuvilla on oma roolinsa todellisuuden sosiaalisessa rakentumisessa. Niinpä kriittisen diskurssianalyysin keinoin on mahdollista pyrkiä luotaamaan elokuvien ajankuvaa ja ideologisuutta.
Elokuvista on niiden monitulkintaisuudesta huolimatta mahdollista löytää kritiikkiä etenkin vakiintuneita yhteiskunnallisia rakenteita kohtaan. Amerikkalainen liberaali demokratia näyttäytyy järjestelmänä, jossa talousdeterminismi typistää kansalaisen pelkäksi työntekijäksi ja kuluttajaksi. Samalla politiikka menettää merkityksensä. Toisaalta elokuvat kuuluvat ns. postmoderniin genreen, jolle on ominaista temaattinen kaaos. Tämä seikka tekee niiden ideologisesta sisällöstä häilyvää, eikä niistä ole löydettävissä dominoivaa sanomaa, jota kulttuurintutkimuksen monet tutkimusotteet olettavat. Elokuvien tulee tuottaa taloudellista voittoa, jossa ne onnistuvat parhaiten mukauttamalla sisältönsä vastaamaan katsojiensa yhteiskunnallista kokemusta. Niiden ideologisuus ja valta perustuvatkin juuri talouden ehdoilla operoiviin tuotanto- ja levityskoneistoihin. Elokuvilla on tästä huolimatta kyky nostaa esiin yhteiskunnallisia epäkohtia ja tällöin niiden käsitteleminen oman aikansa historiallisina tuotteina auttaa ymmärtämään kunkin ajankohdan yhteiskuntaa.
Elokuvista on niiden monitulkintaisuudesta huolimatta mahdollista löytää kritiikkiä etenkin vakiintuneita yhteiskunnallisia rakenteita kohtaan. Amerikkalainen liberaali demokratia näyttäytyy järjestelmänä, jossa talousdeterminismi typistää kansalaisen pelkäksi työntekijäksi ja kuluttajaksi. Samalla politiikka menettää merkityksensä. Toisaalta elokuvat kuuluvat ns. postmoderniin genreen, jolle on ominaista temaattinen kaaos. Tämä seikka tekee niiden ideologisesta sisällöstä häilyvää, eikä niistä ole löydettävissä dominoivaa sanomaa, jota kulttuurintutkimuksen monet tutkimusotteet olettavat. Elokuvien tulee tuottaa taloudellista voittoa, jossa ne onnistuvat parhaiten mukauttamalla sisältönsä vastaamaan katsojiensa yhteiskunnallista kokemusta. Niiden ideologisuus ja valta perustuvatkin juuri talouden ehdoilla operoiviin tuotanto- ja levityskoneistoihin. Elokuvilla on tästä huolimatta kyky nostaa esiin yhteiskunnallisia epäkohtia ja tällöin niiden käsitteleminen oman aikansa historiallisina tuotteina auttaa ymmärtämään kunkin ajankohdan yhteiskuntaa.