Nuorten aikuisten naisten raskaudenkeskeytyksen päätöksenteko ja lisääntymisterveys Terveys 2000 -tutkimuksessa

Abstract

Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli kuvailla raskaudenkeskeytyksen tehneiden 18–29-vuotiaiden naisten raskaudenkeskeytyksen syitä ja raskaudenkeskeytyksen päätöksentekoa. Lisäksi tutkimuksessa kuvattiin ja verrattiin raskaudenkeskeytyksen tehneiden ja ei raskaudenkeskeytyksen tehneiden naisten lisääntymis- ja mielenterveyttä suhteessa heidän taustatietoihin.

Aineistona on käytetty Kansanterveyslaitoksen organisoiman Terveys 2000 -tutkimuksen nuorten aikuisten kotihaastattelututkimusta ja peruskyselyä. Haastattelututkimukseen osallistui 738 naista (80,8% otoksesta), joista raskaudenkeskeytyksen tehneitä oli 67 (9,1% haastatteluun osallistuneista). Peruskyselyyn vastasi kotihaastatteluun osallistuneista naisista 680 ja raskaudenkeskeytyksen tehneistä 54 naista. Tutkimuksen aineisto analysoitiin SPSS for Windows® 14.0 –ohjelmalla. Tutkimusjoukon kuvaamiseen käytettiin frekvenssi- ja prosenttijakaumia, keskiarvoja sekä hajontalukuja. Ei raskaudenkeskeytyksen ja raskaudenkeskeytyksen tehneiden naisten erojen kuvaamiseen käytettiin ristiintaulukointia ja Khiin neliötestiä. Keskiarvojen eroja testattiin t-testin avulla.

Raskaudenkeskeytyksen tehneet naiset olivat tehneet keskimäärin yhden keskeytyksen. Yli puolet vastanneista oli tehnyt päätöksensä keskeytyksestä yksin. Tärkeimmiksi syiksi keskeytykselle koettiin taloudelliset syyt, kokemus ettei ollut valmis vastuuseen pienen lapsen kasvatuksesta sekä opiskelujen keskeneräisyys ja liian nuori ikä. Ikäryhmittäin tarkasteltuna keskeytyksen syissä oli vähän eroja. Lisääntymisterveyden suhteen merkitseviä eroja löytyi ainoastaan siinä, että raskaudenkeskeytyksen tehneet naiset olivat sairastaneet huomattavasti enemmän sukupuoliteitse tarttuvia infektioita kuin ei keskeytyksen tehneet naiset. Kuitenkaan sukupuolikumppanien määrässä, seksuaalielämän tärkeydessä ja tyytyväisyydessä siihen sekä käytössä olevan ehkäisymenetelmän suhteen ei löytynyt tilastollisesti merkitseviä eroja. Lapsuuden elinolosuhteissa raskaudenkeskeytyksen tehneillä oli ollut enemmän ongelmia kuin ei keskeytyksen tehneillä. Lisäksi psyykkiset ongelmat olivat yleisempiä keskeytyksen läpikäyneillä, 32 % heistä oli saanut joskus asiantuntija-apua mielenterveydelliseen ongelmaan. Itsemurhaa harkinneiden ja yrittäneiden määrä oli merkitsevästi suurempi raskaudenkeskeytyksen tehneiden joukossa. Itsemurhaa yrittäneitä oli

raskaudenkeskeytyksen tehneissä 17 %, kun vastaava prosentuaalinen osuus oli ei keskeytyksen tehneillä 3 %.

Tutkimustulosten perusteella jatkossa tarvittaisiin laajempaa seurantatutkimusta raskaudenkeskeytyksen vaikutuksista keskeytyksen tehneen psykoemotionaaliseen hyvinvointiin ja yhteyksistä itsemurhariskiin, jotta voitaisiin paremmin ennaltaehkäistä raskaudenkeskeytyksen mahdollisia negatiivisia vaikutuksia sekä kohdentaa tukipalveluita erityisesti riskiryhmään kuuluville.

Avainsanat: Raskaudenkeskeytys, raskaudenkeskeytyspäätöksenteko, lisääntymisterveys, mielenterveys