Huolellisuudesta notariaattitoimeksiannossa
TERÄVÄINEN, HERMANNI (2008)
2008
Yritysjuridiikka - Business Law
Kauppa- ja hallintotieteiden tiedekunta - Faculty of Economics and Administration
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2008-05-21
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-18290
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-18290
Tiivistelmä
Tutkimuksessa tarkastellaan asiantuntijalta edellytettävää huolellisuutta sekä sen tasoa ja laajuutta toimeksiantosuhteessa. Tavoitteena on tuoda esille asioita, joita asiantuntijan tulisi ottaa huomioon toimeksiannon toteuttamisessa, jotta se katsottaisiin asianmukaisesti toteutetuksi ja asiantuntija välttyisi vahingonkorvausvastuulta. Huolellisuutta tarkasteltaessa näkökulma on erityisesti pankin notariaattitoiminta, jossa on kyse oikeudellisen asiantuntijapalvelun tarjoamisesta kuluttajalle tai kuluttajaksi rinnastettavalle taholle. Tutkimuksessa hyödynnetään kuitenkin myös muita vastaavia asiantuntijaryhmiä, kuten lakimiehiä, asianajajia, verokonsultteja ja tilitoimistoja, koskevaa tutkimusaineistoa.
Ongelmaksi muodostuu vaadittavan huolellisuuden määrittäminen. Asiantuntijan vastuuta ja velvollisuuksia pyritään selvittämään tutkimalla erityisesti korkeimman oikeuden luomaa oikeuskäytäntöä, joka muodostaa keskeisimmän tutkimusaineiston. Huolellisuusvelvollisuuden määrittämiseksi tutkimuksessa käsitellään myös eri asiantuntijaryhmiä velvoittavia hyvän tavan periaatteita. Lähdeaineisto sisältää esimerkiksi Suomen Pankkiyhdistyksen hyvän pankkitavan ohjeet (7.9.2004), Suomen Lakimiesliiton lakimiehen eettiset ohjeet (15.5.1995) sekä Suomen Asianajajaliiton hyvää asianajajatapaa koskevat ohjeet (9.6.1972). Myös oikeuskirjallisuutta - erityisesti asiantuntija-artikkeleita - on tutkittu laajasti.
Asiantuntijan vahingonkorvausvastuu toimeksiantosuhteessa on aktualisoitunut tuomioistuimissa usein siksi, että toimijalta on edellytetty asiantuntija-asemaan perustuvaa korotettua tiedonanto- ja neuvontavelvollisuutta. Toimeksiantajan oma selonottovelvollisuus on jätetty vähemmälle huomiolle tai jopa tavallaan siirretty asiantuntijan vastuulle. Asiantuntijan sopimusperusteinen vahingonkorvausvastuun rajoittuminen välittömien sopimusosapuolten välille ei myöskään ole poikkeukseton. Vastuualan kasvaminen ja toiminnan valvonnan jättäminen pankkien itsensä vastuulle voi lisätä riskejä vahingonkorvauskanteiden syntymisestä. Tutkimuksessa esitetään näkökohtia, jotka pankkien ja muiden asiantuntijapalveluja tarjoavien toimijoiden tulisi huomioida.
Asiasanat: asianajaja, asiantuntija, huolellisuus, lojaliteettivelvollisuus, neuvontavelvollisuus, notariaattitoiminta, pankki, selonottovelvollisuus, sopimusperusteinen vahingonkorvausvastuu, tiedonantovelvollisuus, toimeksianto
Ongelmaksi muodostuu vaadittavan huolellisuuden määrittäminen. Asiantuntijan vastuuta ja velvollisuuksia pyritään selvittämään tutkimalla erityisesti korkeimman oikeuden luomaa oikeuskäytäntöä, joka muodostaa keskeisimmän tutkimusaineiston. Huolellisuusvelvollisuuden määrittämiseksi tutkimuksessa käsitellään myös eri asiantuntijaryhmiä velvoittavia hyvän tavan periaatteita. Lähdeaineisto sisältää esimerkiksi Suomen Pankkiyhdistyksen hyvän pankkitavan ohjeet (7.9.2004), Suomen Lakimiesliiton lakimiehen eettiset ohjeet (15.5.1995) sekä Suomen Asianajajaliiton hyvää asianajajatapaa koskevat ohjeet (9.6.1972). Myös oikeuskirjallisuutta - erityisesti asiantuntija-artikkeleita - on tutkittu laajasti.
Asiantuntijan vahingonkorvausvastuu toimeksiantosuhteessa on aktualisoitunut tuomioistuimissa usein siksi, että toimijalta on edellytetty asiantuntija-asemaan perustuvaa korotettua tiedonanto- ja neuvontavelvollisuutta. Toimeksiantajan oma selonottovelvollisuus on jätetty vähemmälle huomiolle tai jopa tavallaan siirretty asiantuntijan vastuulle. Asiantuntijan sopimusperusteinen vahingonkorvausvastuun rajoittuminen välittömien sopimusosapuolten välille ei myöskään ole poikkeukseton. Vastuualan kasvaminen ja toiminnan valvonnan jättäminen pankkien itsensä vastuulle voi lisätä riskejä vahingonkorvauskanteiden syntymisestä. Tutkimuksessa esitetään näkökohtia, jotka pankkien ja muiden asiantuntijapalveluja tarjoavien toimijoiden tulisi huomioida.
Asiasanat: asianajaja, asiantuntija, huolellisuus, lojaliteettivelvollisuus, neuvontavelvollisuus, notariaattitoiminta, pankki, selonottovelvollisuus, sopimusperusteinen vahingonkorvausvastuu, tiedonantovelvollisuus, toimeksianto