Julkisesta eläkejärjestelmästä ja sen uudistamisesta
SUUTARINEN, NIINA (2008)
2008
Kansantaloustiede - Economics
Kauppa- ja hallintotieteiden tiedekunta - Faculty of Economics and Administration
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2008-05-23
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-18287
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-18287
Tiivistelmä
Tässä pro gradu -tutkielmassa perehdytään julkiseen eläkejärjestelmään ja sen uudistamiseen, sekä tarkastellaan samalla eläkkeitä ja eläkejärjestelmiä taloustieteen näkökulmasta. Yksittäisen ihmisen kannalta eläkejärjestelmän taloudellinen funktio on kulutuksen tasaaminen elinkaaren aikana, mutta koko yhteiskunnan tasolla kulutuksen siirtäminen yli ajan ei ole mahdollista. Aggregaattitasolla eläkejärjestelmän taloudellinen funktio onkin jakaa kunkin hetken kokonaistuotanto työväestön ja eläkeläisten kesken. Julkisen eläkejärjestelmän päätavoitteet ovat kulutusuran tasaaminen, vakuuttaminen ja tulojen uudelleenjako.
Eläkejärjestelmiä voidaan luokitella esimerkiksi eläkkeiden rahoituksen ja määräytymissääntöjen perusteella. Jakojärjestelmässä eläkkeet rahoitetaan kunakin vuonna kerätyillä eläkemaksuilla. Lähes kaikki julkiset eläkejärjestelmät ovat jakojärjestelmätyyppisiä. Rahastoivassa järjestelmässä eläkemaksut sijoitetaan, ja tulevan eläkkeen muodostavat säästöjen lisäksi niille kertyvät tuotot. Määräytymissääntöjen perusteella voidaan erotella etuusperusteinen ja maksuperusteinen järjestelmä.
Eläkejärjestelmään kuulumisen pakollisuus voidaan perustella kuluttajien epärationaalisella käyttäytymisellä, negatiivisilla ulkoisvaikutuksilla ja paternalismilla. Vaikka on teknisesti mahdollista, että yksityiset vakuutusmarkkinat tuottaisivat eläkevakuutukset, löytyy julkisen eläkejärjestelmän olemassaololle painavia perusteluja: Täysin inflaatioindeksoidut eläkkeet eivät ole mahdollisia ilman julkista sektoria. Useat tekijät aiheuttavat lisäksi tehottomuutta yksityisillä vakuutusmarkkinoilla. Tällaisia ovat epäsymmetrinen informaatio, kysyntäpuolen informaatio-ongelmat sekä korkeat hallinnolliset kustannukset. Merkittävä perustelu nousee myös eläkkeiden roolista sosiaalivakuutuksena ja muiden uudelleenjakoinstrumenttien täydentäjänä.
Teollistuneissa maissa vallalla oleva pysyvä demografinen kehitys, väestön ikääntyminen, heikentää huoltosuhteen nousun kautta rajusti julkisten eläkejärjestelmien rahoituksellista tasapainoa. Järjestelmiä onkin uudistettava kestävämpään suuntaan. Ongelmat johtuvat pienenevästä työväestöstä, joten oleellista on pyrkiä kasvattamaan tuotantoa, esimerkiksi tuottavuutta parantamalla ja eläkeikää nostamalla. Suomessa eläkejärjestelmää uudistettiin vuonna 2005. Tapausesimerkkinä julkisen eläkejärjestelmän uudistamisesta käsitellään Ruotsin eläkeuudistusta. Ruotsissa siirryttiin vuonna 1998 nimellisten eläketilien järjestelmään (notional defined contribution, NDC). Nimelliset eläketilit jäljittelevät maksuperusteisia, rahastoivia eläketilejä, mutta ne rahoitetaan jakojärjestelmän tavoin, varsinaisten rahastojen kertymättä.
Avainsanat: eläkkeet, työeläkkeet, eläkejärjestelmät, vakuutus
Eläkejärjestelmiä voidaan luokitella esimerkiksi eläkkeiden rahoituksen ja määräytymissääntöjen perusteella. Jakojärjestelmässä eläkkeet rahoitetaan kunakin vuonna kerätyillä eläkemaksuilla. Lähes kaikki julkiset eläkejärjestelmät ovat jakojärjestelmätyyppisiä. Rahastoivassa järjestelmässä eläkemaksut sijoitetaan, ja tulevan eläkkeen muodostavat säästöjen lisäksi niille kertyvät tuotot. Määräytymissääntöjen perusteella voidaan erotella etuusperusteinen ja maksuperusteinen järjestelmä.
Eläkejärjestelmään kuulumisen pakollisuus voidaan perustella kuluttajien epärationaalisella käyttäytymisellä, negatiivisilla ulkoisvaikutuksilla ja paternalismilla. Vaikka on teknisesti mahdollista, että yksityiset vakuutusmarkkinat tuottaisivat eläkevakuutukset, löytyy julkisen eläkejärjestelmän olemassaololle painavia perusteluja: Täysin inflaatioindeksoidut eläkkeet eivät ole mahdollisia ilman julkista sektoria. Useat tekijät aiheuttavat lisäksi tehottomuutta yksityisillä vakuutusmarkkinoilla. Tällaisia ovat epäsymmetrinen informaatio, kysyntäpuolen informaatio-ongelmat sekä korkeat hallinnolliset kustannukset. Merkittävä perustelu nousee myös eläkkeiden roolista sosiaalivakuutuksena ja muiden uudelleenjakoinstrumenttien täydentäjänä.
Teollistuneissa maissa vallalla oleva pysyvä demografinen kehitys, väestön ikääntyminen, heikentää huoltosuhteen nousun kautta rajusti julkisten eläkejärjestelmien rahoituksellista tasapainoa. Järjestelmiä onkin uudistettava kestävämpään suuntaan. Ongelmat johtuvat pienenevästä työväestöstä, joten oleellista on pyrkiä kasvattamaan tuotantoa, esimerkiksi tuottavuutta parantamalla ja eläkeikää nostamalla. Suomessa eläkejärjestelmää uudistettiin vuonna 2005. Tapausesimerkkinä julkisen eläkejärjestelmän uudistamisesta käsitellään Ruotsin eläkeuudistusta. Ruotsissa siirryttiin vuonna 1998 nimellisten eläketilien järjestelmään (notional defined contribution, NDC). Nimelliset eläketilit jäljittelevät maksuperusteisia, rahastoivia eläketilejä, mutta ne rahoitetaan jakojärjestelmän tavoin, varsinaisten rahastojen kertymättä.
Avainsanat: eläkkeet, työeläkkeet, eläkejärjestelmät, vakuutus