Oikeus suulliseen käsittelyyn vakuutusoikeudessa tapaturma-asioissa
RAJALA, SANNA (2008)
Tässä tietueessa ei ole kokotekstiä saatavilla Treposta, ainoastaan metadata.
RAJALA, SANNA
2008
Vakuutustiede - Insurance
Kauppa- ja hallintotieteiden tiedekunta - Faculty of Economics and Administration
Hyväksymispäivämäärä
2008-05-20Tiivistelmä
Suomea velvoittavassa Euroopan ihmisoikeussopimuksen 6 artiklassa on ilmaistu julkisen ja oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin vaatimus, joka käytännössä lähtökohtaisesti velvoittaa tuomioistuinta järjestämään suullisen oikeudenkäynnin yksityisen asianosaisen sitä pyytäessä. Vaatimus sisällytettiin hallintolainkäyttölakiimme (HLL 586/1996) ja ilmaistaan sen 38 §:ssä. Suullinen käsittely on mahdollista jättää toimittamatta lähinnä vain sellaisista poikkeuksellisista syistä, joita voidaan pitää myös ihmisoikeussopimuksen kannalta hyväksyttävinä.
Vakuutusoikeus toimii sosiaaliturva-asioiden erikoistuomioistuimena, jossa HLL 38 §:ää on sovellettu 1.4.1999 lähtien. Käytännössä suullisia käsittelyjä järjestetään vakuutusoikeudessa kuitenkin yhä harvemmissa tapauksissa, mikä tarkoittaa, että valtaosa pyynnöistä hylätään. Viime vuosina suulliseen käsittelyyn on päätynyt alle 10 % niistä tapauksista, joissa pyyntö oli esitetty.
Tässä tutkimuksessa tarkastellaan ensinnäkin niitä vaatimuksia, joita suullisen käsittelyn järjestämiselle vakuutusoikeudessa on asetettu. Tältä osin tutkimusote on oikeusdogmaattinen. Työn empiirisessä osassa puolestaan pyritään tutkimalla vuosina 2003 ja 2004 vakuutusoikeudessa ratkaistujen tapaturma-asioiden asiakirjoja kuvailemaan, millaisissa tapauksissa muutoksenhakijalle on käytännössä myönnetty oikeus suulliseen käsittelyyn sekä vastaavasti milloin suullista käsittelyä ei ole pyynnöstä huolimatta järjestetty. Empiirinen oikeustutkimus pyrkiikin kuvailemaan maailmaa sellaisena kuin se on.
Euroopan ihmisoikeustuomioistuin on ratkaisuillaan linjannut suullisen käsittelyn toimittamisen tarvetta vakuutusoikeudessa ja osoittanut, että sosiaaliturva-asioiden luonteen vuoksi suullisen käsittelyn pääsäännöstä on mahdollista tietyissä tilanteissa poiketa loukkaamatta ihmisoikeussopimuksen 6 artiklaa. Tapaturma-asioissa ratkaisu perustuu yleensä lääketieteelliseen arvioon, jolloin lopputulos riippuu kirjallisista lääkäreiden lausunnoista ja objektiivisista tutkimustuloksista, eikä suullisella käsittelyllä olisi siten saatavissa lisäselvitystä asiaan. Kuitenkin esimerkiksi puutteellinen tai ristiriitainen selvitys saattaa edellyttää asian käsittelemistä suullisessa istunnossa.
Vakuutusoikeuden linjana näyttikin olevan suullisen käsittelyn järjestäminen lähinnä vain sellaisissa epäselvissä tapauksissa, joissa asian selvittäminen ja oikeaan lopputulokseen pääseminen vaativat vielä todistajan kuulemista suullisesti. Toisaalta mm. myönteinen asiaratkaisu, pyynnön peruminen tai epäolennaisten todistusteemojen ja todistajien esittäminen samoin kuin korvattavuudeltaan selvät asiat johtivat suullisen käsittelyn pyynnön hylkäämiseen. Vaikka asian käsittely ei normaalisti tapaturma-asioiden osalta edellyttäisikään suullisen käsittelyn järjestämistä, voisi se kuitenkin olla perusteltua muutoksenhakijan luottamuksen säilyttämiseksi oikeudenkäyntiprosessia ja koko tuomioistuinlaitosta kohtaan.
Asiasanat: hallintolainkäyttölaki, suullinen käsittely, tapaturmavakuutus, vakuutusoikeus
Vakuutusoikeus toimii sosiaaliturva-asioiden erikoistuomioistuimena, jossa HLL 38 §:ää on sovellettu 1.4.1999 lähtien. Käytännössä suullisia käsittelyjä järjestetään vakuutusoikeudessa kuitenkin yhä harvemmissa tapauksissa, mikä tarkoittaa, että valtaosa pyynnöistä hylätään. Viime vuosina suulliseen käsittelyyn on päätynyt alle 10 % niistä tapauksista, joissa pyyntö oli esitetty.
Tässä tutkimuksessa tarkastellaan ensinnäkin niitä vaatimuksia, joita suullisen käsittelyn järjestämiselle vakuutusoikeudessa on asetettu. Tältä osin tutkimusote on oikeusdogmaattinen. Työn empiirisessä osassa puolestaan pyritään tutkimalla vuosina 2003 ja 2004 vakuutusoikeudessa ratkaistujen tapaturma-asioiden asiakirjoja kuvailemaan, millaisissa tapauksissa muutoksenhakijalle on käytännössä myönnetty oikeus suulliseen käsittelyyn sekä vastaavasti milloin suullista käsittelyä ei ole pyynnöstä huolimatta järjestetty. Empiirinen oikeustutkimus pyrkiikin kuvailemaan maailmaa sellaisena kuin se on.
Euroopan ihmisoikeustuomioistuin on ratkaisuillaan linjannut suullisen käsittelyn toimittamisen tarvetta vakuutusoikeudessa ja osoittanut, että sosiaaliturva-asioiden luonteen vuoksi suullisen käsittelyn pääsäännöstä on mahdollista tietyissä tilanteissa poiketa loukkaamatta ihmisoikeussopimuksen 6 artiklaa. Tapaturma-asioissa ratkaisu perustuu yleensä lääketieteelliseen arvioon, jolloin lopputulos riippuu kirjallisista lääkäreiden lausunnoista ja objektiivisista tutkimustuloksista, eikä suullisella käsittelyllä olisi siten saatavissa lisäselvitystä asiaan. Kuitenkin esimerkiksi puutteellinen tai ristiriitainen selvitys saattaa edellyttää asian käsittelemistä suullisessa istunnossa.
Vakuutusoikeuden linjana näyttikin olevan suullisen käsittelyn järjestäminen lähinnä vain sellaisissa epäselvissä tapauksissa, joissa asian selvittäminen ja oikeaan lopputulokseen pääseminen vaativat vielä todistajan kuulemista suullisesti. Toisaalta mm. myönteinen asiaratkaisu, pyynnön peruminen tai epäolennaisten todistusteemojen ja todistajien esittäminen samoin kuin korvattavuudeltaan selvät asiat johtivat suullisen käsittelyn pyynnön hylkäämiseen. Vaikka asian käsittely ei normaalisti tapaturma-asioiden osalta edellyttäisikään suullisen käsittelyn järjestämistä, voisi se kuitenkin olla perusteltua muutoksenhakijan luottamuksen säilyttämiseksi oikeudenkäyntiprosessia ja koko tuomioistuinlaitosta kohtaan.
Asiasanat: hallintolainkäyttölaki, suullinen käsittely, tapaturmavakuutus, vakuutusoikeus