Oppilaiden minäkäsitys ja itsetunto yläasteella ja lukiossa

Abstract

Minäkäsitys ja itsetunto ovat käsitteinä yleisessä käytössä. Onnistuneen kasvatuksen keskeisiksi kriteereiksi on yleensä tavalla tai toisella asetettu oppilaan myönteinen ja realistinen käsitys itsestä sekä oppilaan vahva itsetunto. Tutkimuksen viitekehyksessä tarkastellaan kasvatuksen ja opetustyön arvoperusteita ja niistä muodostettuja minäkäsityksen ja itsetunnon kehittymiseen liittyviä tavoitteita.Tässä kasvatustieteen piiriin kuuluvassa tutkimuksessa kuvailtiin minäkäsitystä ja itsetuntoa teoreettisin ja empiirisin keinoin. Teoreettisessa selvityksessä määriteltiin minäkäsityksen ja itsetunnon käsite ja tarkasteltiin niiden kehittymistä eri yksilönkehitysteorioissa. Pitkästä tutkimustraditiosta huolimatta ei kuitenkaan ole olemassa tyydyttävää yhtenäistä teoreettista lähestymistapaa ja terminologinen kirjavuus on huomattava.Tutkimuksen kokeellinen osa suoritettiin Helsingin Suomalaisen Yhteiskoulun yläasteella ja lukiossa. Tutkimusjoukon muodosti 191 oppilasta, joista tyttöjä oli 105 ja poikia 83. Aineistonkeruun välineenä oli minäkäsitys- ja itsetuntomittari, joka muodostui taustatietoja ja 107 minäkäsitykseen ja itsetuntoon liittyvää kysymystä sisältävästä kyselylomakkeesta.Tutkimuksen päätavoitteena oli kuvailla tutkimusjoukon muodostaneiden oppilaiden minäkäsitystä ja itsetuntoa.Minäkäsityksen ja itsetunnon rakennetta ja empiiristä validiutta tarkasteltiin faktorianalyysillä. Itsetunnon muuttujat painottuivat erittäin voimakkaasti ensimmäiselle faktorille, mutta se painottui heikosti myös viidelle muulle faktorille. Minäkäsityksen muuttujat taas painottuivat voimakkaimmin näille viidelle faktorille, mutta myös itsetunnon faktorille. Minäkäsitys ja itsetunto todettiin moniulotteisiksi ja hierarkisiksi, mutta nähtiin myös mahdollisuus tarkastella niitä tuloksissa erikseen. Faktoreiden sisällön kuvauksella luonnehdittiin tutkimusjoukon oppilaiden minäkäsitystä ja itsetuntoa.Minäkäsityksen ja itsetunnon eroja vertailtiin t-testeillä saatavilla keskiluvuilla eli keskiarvoilla ja -hajonnoilla. Tutkimusjoukosta muodostettuja vertailuryhmiä olivat tytöt ja pojat sekä lukiolaiset että yläasteen oppilaat. Yläasteen kohdalla käytettiin myös vertailujoukkoa.Tulokset osoittivat Helsingin Suomalaisen Yhteiskoulun oppilaiden minäkäsityksen ja itsetunnon olevan sukupuolittain ikäkausille tyypilliset, mutta kuitenkin niin, että minäkäsitys vaikutti paremmalta ja itsetunto vahvemmalta kuin yleensä. Näin tapahtui ainakin vertailujoukon suhteen. Tutkimusjoukon koulumenestys oli erittäin hyvä.Tutkimustulosten yleistettävyys rajoittuu ainoastaan tutkimuskoulun muita oppilaita koskevaksi, mutta tulosten avulla voitiin tarkastella myös tutkimuskoulun kasvatustavoitteiden toteutumista. Yleisesti pohdittiin koulun auttamiskeinoja oppilaiden minäkäsityksen ja itsetunnon kehittymisen tukemiseksi.Tutkimuksen reliabiliteettia tarkasteltiin faktorianalyysin kommunaliteetilla ja validiteettia pohdittiin mittarin, mittaustilanteen ja tilastollisten menetelmien kohdalla.Asiasanat: minäkuva - oppilaat - lukio, minäkuva - oppilaat - peruskoulun yläaste, itsetunto - koululaiset