”Se yksinkertainen kiitollisuus siitä et se on ohi" – Entisten lainrikkojien diskursiivisten identiteettien jäljillä

Abstract

Pro gradu -tutkielmani tarkoitus oli tutkia entisten lainrikkojien haastattelutilanteessa tuottamia diskursiivisia identiteettejä sekä pohtia niitä muutoksen mahdollisuuksia, joita näihin diskursiivisiin identiteetteihin liittyy. Tutkimukseni teoreettinen viitekehys oli sosiaalinen konstruktionismi. Tukeuduin pro gradu -tutkielmassani myös diskursiivisen psykologian traditioon. Tutkimusaineistoni keräsin haastattelemalla kahdeksaa entistä lainrikkojaa. Tutkimukseni analyysimenetelmänä käytin diskurssianalyysiä.

Tutkimuksen ensimmäisessä analyysiosassa analysoin aineistossa esiintyviä identiteettipuhetapoja, tapoja perustella identiteettipuhetta sekä niitä kulttuurisia merkityksiä, joita identiteetteihin liittyy. Löysin aineistostani viisi erilaista identiteettiä: ongelmanuoren, päihteidenkäyttäjän, menestyvän rikollisen, tavallisen ihmisen sekä hyvän ihmisen identiteetit. Näitä identiteettejä haastateltavat perustelivat neljällä erilaisella tavalla. Nimesin perustelutavat seuraavasti: kontekstiperustelu, toimijuusperustelu, diagnostinen perustelu ja luonneperustelu. Kulttuuriset merkitykset, joihin identiteettipuhetavat tukeutuivat, ovat kulttuurisesti jaettuja tapoja ymmärtää muun muassa rikollisuus, poikkeavuus ja tavallinen elämä. Myös eronteko valtaväestöön eli marginaalisuus suhteessa valtaväestön elintapaan oli keskeinen kulttuurinen merkityskokonaisuus, jonka avulla entiset lainrikkojat puhuivat itsestään ja yhteiskunnallisesta asemastaan.

Toisessa analyysiluvussa pohdin niitä muutoksen mahdollisuuksia, joita päihteidenkäyttäjän ja menestyvän rikollisen identiteetteihin liittyy. Muutoksen mahdollisuus edellyttää identiteetin kriisiytymistä ja sitä, ettei se enää palvele henkilöä halutulla tavalla. Käytännön toimilla, kuten päihdehoitoon hakeutumisella on yksilön kannalta suuri merkitys siinä, kuinka muutosprosessi etenee yksilön elämässä – omaksuuko lainrikkoja entisen lainrikkojan identiteetin ja mitä mahdollisuuksia muutos hänelle tarjoaa.

Avainsanat: Diskursiivinen identiteetti, lainrikkoja, muutos ja marginalisaatio

The aim of my master’s thesis was to study former lawbreakers and their discursive identities which are produced in an interview situation. I also research alterations in discoursive identities after a former lawbreaker´s life has changed. My theoretical frame is the social constructionism and discursive psychology. I lean to social contructionism’s idea on how identities are developed in interaction. I collected my data by interviewing eight former lawbreakers and used the methodology of discourse analysis to analyze the data. Discursive identities that occur in my material are: a troublesome child, a substance abuser, a successful criminal, an ordinary person and a good man. I analyzed every interview carefully and looked for justifications for identities and also relevant cultural meanings. I named four different ways of explaining identities: context explanation, natural explanation, actor explanation and diagnostic explanation. Marginalization and deviation were the most common cultural meanings that former lawbreakers used when talking about themselves. I also analyzed what were the possible changes which are founded in former lawbreakers’ talk about the past and the future. I also wanted to know how those five discursive identities have changed. I found out that identity has to face some kind of crisis before changes can occur. A rehab was one way to change a substance abuser’s identity. When a criminal life seemed not to be profitable anymore, it was about to break the successful identity, and so the identities of an ordinary person and a good person were results of a change process.

Keywords: discoursive identity, change, marginalization, law breaker