"Päivä kerrallaan" - punkalaitumelaisten ikäihmisten kokemuksia elämänlaadustaan vanhustentaloilla
LINNAINMAA, AUNE (2008)
2008
Sosiaalityö - Social Work
Yhteiskuntatieteellinen tiedekunta - Faculty of Social Sciences
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2008-05-21
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-18240
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-18240
Tiivistelmä
Punkalaitumen kunnan asukkaista lähes joka kolmas on 65-vuotias tai sitä vanhempi. Ikääntyneemmän väestönosan asumisen ja palveluiden järjestäminen asettaa tulevaisuudessa suuria haasteita. Tutkielman tarkoituksena on kuvailla Punkalaitumen Vanhustenkotiyhdistyksen vuokrataloissa (vanhustentaloilla) asuvien ikäihmisten kokemuksia elämänlaadustaan. Tutkimus perustuu 43 vanhustentaloilla asuvan yli 65-vuotiaan henkilön haastatteluihin. Tutkimusaineisto kerättiin strukturoidulla haastattelulomakkeella keväällä 2005.
Tutkimuksen viitekehyksenä on elämänlaadun käsite; "hyvää elämää" pidetään itseisarvona ja tavoitteena sinänsä. Yhtenäistä määritelmää elämänlaadusta ei ole ja sen mittaaminen on haasteellista. Jokaisen yksilön elämänlaatu on erilainen ja ei voida todeta toisen henkilön elämänlaadun olevan parempi kuin toisen. Elämänlaatu on sekä objektiivisten elinolojen että subjektiivisen hyvinvoinnin vuorovaikutuksen tulos. Tutkimuksessa elämänlaatua lähestyttiin asukkaiden kokemusten kautta. Elämänlaadun ulottuvuuksiksi määriteltiin asukkaiden selviytyminen päivittäisistä toiminnoista, asuin- ja lähiympäristön merkitys, asukkaiden sosiaalinen verkosto ja osallistuminen sekä heidän saamansa apu ja tuki.
Asukkaiden kannalta merkittäväksi elämänlaatua ylläpitäväksi tekijäksi näyttäisi muodostuvan asukkaiden sosiaalinen verkosto ja sen tarjoama apu ja tuki. Enemmistö asukkaista sai omaisilta tai naapureilta säännöllistä apua ja tukea selviytymiseensä. Tulosten mukaan elämänlaatua heikentäviksi tekijöiksi osoittautuivat vanhustentalojen sijainti selvästi korkeammalla lähiympäristöstä, asunnoissa ilmenneet lukuisat korjaus- ja muutostarpeet sekä asukkaiden toimintakyvyn rajoitukset. Tutkimukseen osallistuneista henkilöistä vain joka seitsemäs selviytyi täysin itsenäisesti, ilman ulkopuolista apua. Kunnallisia kotihoitopalveluita käytti lähes joka toinen asukkaista.
Ikäihmiset haluavat yleensä asua mahdollisimman pitkään omassa kodissaan. Tutkimus osoitti, että vanhustentalojen asukkaista vain noin puolet haluaa asua vanhustentaloilla niin pitkään kuin se vain on mahdollista, tosin neljännes haastateltavista ei osannut vastata kysymykseen. Toisaalta he toivovat selviytyvänsä nykyisessä asunnossaan mahdollisimman pitkään, toisaalta he tiedostavat sen tosiasian, että toimintakyvyn huomattavasti heikentyessä nykyisestä edessä saattaa olla muutto palveluasuntoon tai vanhainkotiin. Tulevaisuuden asumis- ja palveluratkaisuja mietittäessä eräänä vaihtoehtona saattaisi olla muuttaa osa asunnoista pienkotityyppiseksi tilaksi. Tämä ratkaisu helpottaisi palvelujen järjestämistä ja tarjoaisi asukkaille mahdollisuuden kanssakäymiseen toistensa kanssa.
Avainsanat: ikääntyneet ihmiset, elämänlaatu, toimintakyky, päivittäiset toiminnot
Tutkimuksen viitekehyksenä on elämänlaadun käsite; "hyvää elämää" pidetään itseisarvona ja tavoitteena sinänsä. Yhtenäistä määritelmää elämänlaadusta ei ole ja sen mittaaminen on haasteellista. Jokaisen yksilön elämänlaatu on erilainen ja ei voida todeta toisen henkilön elämänlaadun olevan parempi kuin toisen. Elämänlaatu on sekä objektiivisten elinolojen että subjektiivisen hyvinvoinnin vuorovaikutuksen tulos. Tutkimuksessa elämänlaatua lähestyttiin asukkaiden kokemusten kautta. Elämänlaadun ulottuvuuksiksi määriteltiin asukkaiden selviytyminen päivittäisistä toiminnoista, asuin- ja lähiympäristön merkitys, asukkaiden sosiaalinen verkosto ja osallistuminen sekä heidän saamansa apu ja tuki.
Asukkaiden kannalta merkittäväksi elämänlaatua ylläpitäväksi tekijäksi näyttäisi muodostuvan asukkaiden sosiaalinen verkosto ja sen tarjoama apu ja tuki. Enemmistö asukkaista sai omaisilta tai naapureilta säännöllistä apua ja tukea selviytymiseensä. Tulosten mukaan elämänlaatua heikentäviksi tekijöiksi osoittautuivat vanhustentalojen sijainti selvästi korkeammalla lähiympäristöstä, asunnoissa ilmenneet lukuisat korjaus- ja muutostarpeet sekä asukkaiden toimintakyvyn rajoitukset. Tutkimukseen osallistuneista henkilöistä vain joka seitsemäs selviytyi täysin itsenäisesti, ilman ulkopuolista apua. Kunnallisia kotihoitopalveluita käytti lähes joka toinen asukkaista.
Ikäihmiset haluavat yleensä asua mahdollisimman pitkään omassa kodissaan. Tutkimus osoitti, että vanhustentalojen asukkaista vain noin puolet haluaa asua vanhustentaloilla niin pitkään kuin se vain on mahdollista, tosin neljännes haastateltavista ei osannut vastata kysymykseen. Toisaalta he toivovat selviytyvänsä nykyisessä asunnossaan mahdollisimman pitkään, toisaalta he tiedostavat sen tosiasian, että toimintakyvyn huomattavasti heikentyessä nykyisestä edessä saattaa olla muutto palveluasuntoon tai vanhainkotiin. Tulevaisuuden asumis- ja palveluratkaisuja mietittäessä eräänä vaihtoehtona saattaisi olla muuttaa osa asunnoista pienkotityyppiseksi tilaksi. Tämä ratkaisu helpottaisi palvelujen järjestämistä ja tarjoaisi asukkaille mahdollisuuden kanssakäymiseen toistensa kanssa.
Avainsanat: ikääntyneet ihmiset, elämänlaatu, toimintakyky, päivittäiset toiminnot