Hei ope, auttaako arvostus jaksamaan? Tutkimus opettajan työn arvostuksen vaikutuksesta työssäjaksamiseen
VAINIONPÄÄ, LAURA (2008)
2008
Kasvatustiede, luokanopettajan koulutus - Class Teacher Education
Kasvatustieteiden tiedekunta - Faculty of Education
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2008-05-14
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-18177
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-18177
Tiivistelmä
Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää opettajan työn ja opettajuuden arvostuksen yhteyttä opettajan työssäjaksamiseen. Tutkimuksessa haluttiin saada tietoa kentällä työskenteleviltä opettajilta, heidän kokemuksestaan arvostuksesta ja siitä, miten arvostus on vaikuttanut heidän työssäjaksamiseensa.
Tutkimus oli luonteeltaan kvalitatiivinen. Tutkimuksen lähtökohtana oli fenomenologis-hermeneuttinen tutkimusperinne. Tämä valinta tehtiin siksi, että fenomenologis-hermeneuttisen tutkimuksen perusajatus on tutkia yksilöä ja hänen kokemusmaailmaansa siten, että yksilö nähdään myös yhteisön jäsenenä. Tämä lähestymistapa sopi tutkimukseen, koska tässä tutkimuksessa keskeistä on kokemus, merkitys ja yhteisöllisyys. Analyysitapana käytettiin teoriaohjaavaa sisällönanalyysiä, sillä tarkoituksena ei ollut testata teoriaa, vaan kehittää sitä ja luoda siihen uusia ulottuvuuksia samalla, kun teoriasta saatiin suuntaa aineiston tulkintaan.
Tutkimuksen aineisto koostui opettajien narratiiveista eli kertomuksista. Tutkimukseen lupautuneita opettajia pyydettiin kirjoittamaan vapaamuotoinen kertomus siitä, miten opettajuuden arvostus on vaikuttanut omaan työssäjaksamiseen. Aineisto kerättiin eri puolilta Suomea, kaikista lääneistä Ahvenanmaan lääniä lukuun ottamatta. Yhteensä 19 opettajaa vastasi tutkimukseen.
Tutkimuksessa luotiin ensin teoriapohja opettajan työssäjaksamisesta, joka tulkittiin arvostuksen näkökulmasta. Aineisto tulkittiin tämän teoreettisen viitekehyksen avulla, näin saatiin teoriaan syvyyttä ja aineistoon ja saatuihin tuloksiin pitävyyttä.
Tutkimuksesta kävi ilmi, että opettajan jaksaminen perustuu opettajan itsearvostukselle sekä oman ammatin arvostukselle. Ulkopuolelta tuleva arvostus voi vaikuttaa positiivisesti opettajan työssäjaksamiseen, mutta myös ilman ulkopuolelta tulevaa arvostusta voi jaksaa työssään. Ulkopuolelta välittyvä arvostuksen puute sen sijaan voi heikentää työssäjaksamista, mutta useimmiten väsymisen syyt olivat muut kuin arvostukseen liittyvät. Yhteiskunnalliset tekijät saattoivat olla jaksamiseen liittyen neutraaleja, negatiivisia tai positiivisia, mutta eivät välttämättä arvostukseen liittyviä.
Tulosten perusteella voidaan sanoa, että arvostuksella voi olla positiivinen vaikutus opettajan työssäjaksamiseen. Jatkotutkimusta ajatellen tutkimuksesta nousi esiin ajatus, voisiko arvostusta käyttää hyödyksi opettajan työssäjaksamisen parantajana tai työuupumuksen ehkäisijänä. Voisi olla kiinnostava tutkia myös, miten yhteiskunnan arvostus näkyy opettajan työssä, ja miten yhteiskunnan arvostusta opettajuutta kohtaan voisi lisätä.
Avainsanat: narratiivi, opettajan työssäjaksaminen, itsearvostus, ammatti-identiteetti, sisäinen arvostus, ulkoinen arvostus
Tutkimus oli luonteeltaan kvalitatiivinen. Tutkimuksen lähtökohtana oli fenomenologis-hermeneuttinen tutkimusperinne. Tämä valinta tehtiin siksi, että fenomenologis-hermeneuttisen tutkimuksen perusajatus on tutkia yksilöä ja hänen kokemusmaailmaansa siten, että yksilö nähdään myös yhteisön jäsenenä. Tämä lähestymistapa sopi tutkimukseen, koska tässä tutkimuksessa keskeistä on kokemus, merkitys ja yhteisöllisyys. Analyysitapana käytettiin teoriaohjaavaa sisällönanalyysiä, sillä tarkoituksena ei ollut testata teoriaa, vaan kehittää sitä ja luoda siihen uusia ulottuvuuksia samalla, kun teoriasta saatiin suuntaa aineiston tulkintaan.
Tutkimuksen aineisto koostui opettajien narratiiveista eli kertomuksista. Tutkimukseen lupautuneita opettajia pyydettiin kirjoittamaan vapaamuotoinen kertomus siitä, miten opettajuuden arvostus on vaikuttanut omaan työssäjaksamiseen. Aineisto kerättiin eri puolilta Suomea, kaikista lääneistä Ahvenanmaan lääniä lukuun ottamatta. Yhteensä 19 opettajaa vastasi tutkimukseen.
Tutkimuksessa luotiin ensin teoriapohja opettajan työssäjaksamisesta, joka tulkittiin arvostuksen näkökulmasta. Aineisto tulkittiin tämän teoreettisen viitekehyksen avulla, näin saatiin teoriaan syvyyttä ja aineistoon ja saatuihin tuloksiin pitävyyttä.
Tutkimuksesta kävi ilmi, että opettajan jaksaminen perustuu opettajan itsearvostukselle sekä oman ammatin arvostukselle. Ulkopuolelta tuleva arvostus voi vaikuttaa positiivisesti opettajan työssäjaksamiseen, mutta myös ilman ulkopuolelta tulevaa arvostusta voi jaksaa työssään. Ulkopuolelta välittyvä arvostuksen puute sen sijaan voi heikentää työssäjaksamista, mutta useimmiten väsymisen syyt olivat muut kuin arvostukseen liittyvät. Yhteiskunnalliset tekijät saattoivat olla jaksamiseen liittyen neutraaleja, negatiivisia tai positiivisia, mutta eivät välttämättä arvostukseen liittyviä.
Tulosten perusteella voidaan sanoa, että arvostuksella voi olla positiivinen vaikutus opettajan työssäjaksamiseen. Jatkotutkimusta ajatellen tutkimuksesta nousi esiin ajatus, voisiko arvostusta käyttää hyödyksi opettajan työssäjaksamisen parantajana tai työuupumuksen ehkäisijänä. Voisi olla kiinnostava tutkia myös, miten yhteiskunnan arvostus näkyy opettajan työssä, ja miten yhteiskunnan arvostusta opettajuutta kohtaan voisi lisätä.
Avainsanat: narratiivi, opettajan työssäjaksaminen, itsearvostus, ammatti-identiteetti, sisäinen arvostus, ulkoinen arvostus