Lapsensa menettäneiden äitien kokemuksia vertaistuesta Internetin keskustelupalstalla
PAAVILAINEN, ERJA (2008)
2008
Hoitotiede - Nursing Science
Lääketieteellinen tiedekunta - Faculty of Medicine
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2008-05-12
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-18141
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-18141
Tiivistelmä
Tämän tutkimuksen tarkoituksena on kuvata lapsensa menettäneiden äitien kokemuksia vertaistuesta Internetin keskustelupalstalla. Tutkimusaineisto koottiin neljän (N=4) lapsensa menettäneen äidin keskusteluista suljetulla, vain rekisteröidyille jäsenille tarkoitetulla keskustelupalstalla vuosina 2001- 2006. Tutkimuksen aineisto analysoitiin induktiivista sisällön analyysia käyttäen.
Tutkimuksen tulokset osoittivat, että lapsensa menettäneiden äitien kokema vertaistuki ilmeni keskustelupalstalla oman tarinan jakamisena, emotionaalisena tukemisena, tiedollisena tukemisena ja yhteisöllisyyteen tukemisena. Oman tarinan jakaminen oli lapsen kuolemaan liittyvien tapahtumisen kertomista ja jakamista. Emotionaalinen tukeminen liittyi suruun kuuluvien ahdistavien tunteiden ja tuntemusten jakamiseen sekä jaksamisen tukemiseen ja läsnäoloon surevan kanssa. Äidit antoivat toisilleen ja keskustelupalstan muille kirjoittajille myös kokemukseen perustuvaa tietoa sekä ohjasivat syvästä surusta kärsiviä vanhempia avun piiriin. Lapsensa menettänyt äiti sai vertaisyhteisöstä helposti vastakaikua omille kokemuksilleen ja surun tunteilleen. Keskustelupalstalla korostuikin kohtalotovereiden kesken vahva yhteisöllisyys, jota tuettiin uuden kirjoittajan lämpimänä vastaanottona, tukemalla äitejä vertaisyhteisön jäsenyyteen ja ylläpitämällä hyvää keskusteluilmapiiriä.
Äidit kokivat vertaistuen olevan merkittävä apu surusta selviytymiselle. Vertaistuen merkitys ilmeni mahdollisuutena surra yhdessä ja mahdollisuutena kuulua saman kokeneiden vertaisyhteisöön. Äideillä oli keskustelupalstalla tilaisuus jakaa kokemuksiaan ja tunteitaan sekä saada myötätuntoa ja tukea jaksamiseen. Äideillä oli myös tunne kuulumisesta vertaisyhteisöön, joka hyväksyi heidät omana itsenään. Tiivis yhteisö saattoi myös sitoa liikaa ja johtaa äidin surun pitkittymiseen.
Tieto äitien omaehtoisesta vertaistuesta Internetin keskustelupalstalla voisi terveydenhuollossa lisätä ymmärrystä lapsensa menettäneen äidin surun pitkäaikaisuudesta sekä auttaa terveydenhuollon henkilöstöä paremmin ohjaamaan surevia äitejä vertaistuen piiriin. Internetin vertaiskeskusteluista saatu tieto hyödyttää myös sururyhmien vetäjiä ottamaan paremmin huomioon äitien tarpeet ja tukemaan heidän jaksamistaan.
Asiasanat: Vertaistuki, äidit, suru, Internet
Tutkimuksen tulokset osoittivat, että lapsensa menettäneiden äitien kokema vertaistuki ilmeni keskustelupalstalla oman tarinan jakamisena, emotionaalisena tukemisena, tiedollisena tukemisena ja yhteisöllisyyteen tukemisena. Oman tarinan jakaminen oli lapsen kuolemaan liittyvien tapahtumisen kertomista ja jakamista. Emotionaalinen tukeminen liittyi suruun kuuluvien ahdistavien tunteiden ja tuntemusten jakamiseen sekä jaksamisen tukemiseen ja läsnäoloon surevan kanssa. Äidit antoivat toisilleen ja keskustelupalstan muille kirjoittajille myös kokemukseen perustuvaa tietoa sekä ohjasivat syvästä surusta kärsiviä vanhempia avun piiriin. Lapsensa menettänyt äiti sai vertaisyhteisöstä helposti vastakaikua omille kokemuksilleen ja surun tunteilleen. Keskustelupalstalla korostuikin kohtalotovereiden kesken vahva yhteisöllisyys, jota tuettiin uuden kirjoittajan lämpimänä vastaanottona, tukemalla äitejä vertaisyhteisön jäsenyyteen ja ylläpitämällä hyvää keskusteluilmapiiriä.
Äidit kokivat vertaistuen olevan merkittävä apu surusta selviytymiselle. Vertaistuen merkitys ilmeni mahdollisuutena surra yhdessä ja mahdollisuutena kuulua saman kokeneiden vertaisyhteisöön. Äideillä oli keskustelupalstalla tilaisuus jakaa kokemuksiaan ja tunteitaan sekä saada myötätuntoa ja tukea jaksamiseen. Äideillä oli myös tunne kuulumisesta vertaisyhteisöön, joka hyväksyi heidät omana itsenään. Tiivis yhteisö saattoi myös sitoa liikaa ja johtaa äidin surun pitkittymiseen.
Tieto äitien omaehtoisesta vertaistuesta Internetin keskustelupalstalla voisi terveydenhuollossa lisätä ymmärrystä lapsensa menettäneen äidin surun pitkäaikaisuudesta sekä auttaa terveydenhuollon henkilöstöä paremmin ohjaamaan surevia äitejä vertaistuen piiriin. Internetin vertaiskeskusteluista saatu tieto hyödyttää myös sururyhmien vetäjiä ottamaan paremmin huomioon äitien tarpeet ja tukemaan heidän jaksamistaan.
Asiasanat: Vertaistuki, äidit, suru, Internet