MEDUUSAN KILPI - Amsterdamin pöytäkirjan merkitys Suomen julkisen palvelun yleisradiotoimintaa koskevalle viestintäpolitiikalle
LAUKKANEN, MARKKU (2008)
LAUKKANEN, MARKKU
2008
Tiedotusoppi - Journalism and Mass Communication
Yhteiskuntatieteellinen tiedekunta - Faculty of Social Sciences
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2008-05-15
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-18121
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-18121
Tiivistelmä
Digitaalinen viestintäteknologia käynnisti 1990-luvulla sähköisen viestinnän toimintaympäristön muutoksen, joka ilmenee voimakkaana viestintätalouden kasvuna, toimialan konvergoitumisena ja viestinnän kaupallistumisena. Markkinavetoisen kehityksen myötä kaupalliset yhtiöt kohdistivat kritiikkiä ja muutosvaateita julkisen palvelun yleisradiotoiminnan organisointiin, sen laajaan määrittelyyn ja rahoitukseen. Julkisen palvelun yleisradiotoiminta on kohdannut yhtäältä kulttuurisen ja kaupallisuuden ja toisaalta kansallisen ja globaalin välisen ristiriidan.
Julkisen palvelun yleisradiotoiminnalla on ollut perinteisesti moniarvoiseen viestintään nojaava kansallinen tehtävä ja sitä koskeva viestintäpolitiikka on ollut kansallisen päätöksenteon piirissä. Sähköisen viestinnän kaupallisten toimijoiden julkista palvelua koskeneet kilpailupoliittiset kantelut johtivat Euroopan unionin piirissä sen perussopimuksen täydentämiseen, jossa Amsterdamin pöytäkirjalla vuonna 1997 määriteltiin julkisen palvelun yleisradiotoiminnan organisointi, tehtävän toimeksianto, rahoitus, valvonta ja sen kuuluminen edelleen subsidiariteettiperiaatteen mukaan kansallisen kompetenssin piiriin.
Tämän työn tutkimusongelmana on selvittää, mikä merkitys Amsterdamin julkisen palvelun yleisradiotoimintaa koskevalla pöytäkirjalisäyksellä on ollut julkisen palvelun viestintäpolitiikalle Suomessa. Merkityksiä selvitetään kuvaamalla pöytäkirjan sisältö, julkisen palvelun yleisradiotoiminta osana Euroopan unionin audiovisuaalista politiikkaa sekä arvioidaan julkisen palvelun yleisradiotoimintaa koskeneita ratkaisuja pöytäkirjan valossa ja viestintäpolitiikan kansallista kompetenssia suhteessa Euroopan unionin toimivaltaan. Tutkimuksen keskeisenä tuloksena voidaan mainita Amsterdamin pöytäkirjan tarpeellisuus ja merkittävyys julkisen palvelun yleisradiotoiminnan määrittelyssä ja sen aseman säilyttämisessä kilpailupoliittisten ja kaupallisten paineiden edessä sekä osana kansallista viestintäpolitiikkaa.
AVAINSANAT: Amsterdamin pöytäkirja, julkisen palvelun yleisradiotoiminta; organisointi, määrittely ja rahoitus, viestintäpolitiikka.
Julkisen palvelun yleisradiotoiminnalla on ollut perinteisesti moniarvoiseen viestintään nojaava kansallinen tehtävä ja sitä koskeva viestintäpolitiikka on ollut kansallisen päätöksenteon piirissä. Sähköisen viestinnän kaupallisten toimijoiden julkista palvelua koskeneet kilpailupoliittiset kantelut johtivat Euroopan unionin piirissä sen perussopimuksen täydentämiseen, jossa Amsterdamin pöytäkirjalla vuonna 1997 määriteltiin julkisen palvelun yleisradiotoiminnan organisointi, tehtävän toimeksianto, rahoitus, valvonta ja sen kuuluminen edelleen subsidiariteettiperiaatteen mukaan kansallisen kompetenssin piiriin.
Tämän työn tutkimusongelmana on selvittää, mikä merkitys Amsterdamin julkisen palvelun yleisradiotoimintaa koskevalla pöytäkirjalisäyksellä on ollut julkisen palvelun viestintäpolitiikalle Suomessa. Merkityksiä selvitetään kuvaamalla pöytäkirjan sisältö, julkisen palvelun yleisradiotoiminta osana Euroopan unionin audiovisuaalista politiikkaa sekä arvioidaan julkisen palvelun yleisradiotoimintaa koskeneita ratkaisuja pöytäkirjan valossa ja viestintäpolitiikan kansallista kompetenssia suhteessa Euroopan unionin toimivaltaan. Tutkimuksen keskeisenä tuloksena voidaan mainita Amsterdamin pöytäkirjan tarpeellisuus ja merkittävyys julkisen palvelun yleisradiotoiminnan määrittelyssä ja sen aseman säilyttämisessä kilpailupoliittisten ja kaupallisten paineiden edessä sekä osana kansallista viestintäpolitiikkaa.
AVAINSANAT: Amsterdamin pöytäkirja, julkisen palvelun yleisradiotoiminta; organisointi, määrittely ja rahoitus, viestintäpolitiikka.