Vammaiseksi en itseäni tunne vaikka vammainen olenkin.. : Vammaisuuteen viittaamisen tavat ja merkityksestä neuvottelu Vammaiset-verkkokeskustelupalstalla

Abstract

Tutkielmassa tarkastellaan vammaisuuteen viittaamisen tapoja ja merkityksestä neuvottelua Suomi24:n Vammaiset-verkkokeskustelupalstalla lähinnä semantiikan ja kriittisen tekstintutkimuksen keinoin. Aineisto koostuu 30.3.2004–24.9.2004 kirjoitetuista teksteistä sekä muutamista tutkimuksellisesti merkityksellisistä keskusteluketjuista, jotka on kirjoitettu toukokuun 2002 ja kesäkuun 2005 välisenä aikana. Tutkimusaineiston valinnalla on pyritty tavoittamaan etenkin vammaisten ihmisten tapa puhua vammaisista ihmisistä sekä vammaisuudesta ja sen merkityksestä. Merkitystä on tarkasteltu merkin suhteellisen pysyvien piirteiden synnyttämien mielteiden valossa, mutta ennen kaikkea käytössä ja vuorovaikutusprosessissa.

Vammaisuuteen liittyvässä keskustelussa ja tutkimuksessa nousee usein esiin kysymys vammaisen ihmisen nimittämisestä. Erikoiskielisiä termejä ei aina koeta sopiviksi etenkään yleiskielisessä käytössä, vaikka viranomaisten luokittelu onkin aineiston kirjoittajien mielestä vammaiseksi nimittämisen kiistaton peruste. Termien merkitys ja viittausala ovat irrottuaan erikoiskielen määritelmistä hämärtyneet aineistosta päätellen jopa kielenkäyttäjäkohtaisiksi. Nimittäminen halutaankin usein rajoittaa viranomaiskontekstiin. Muissa yhteyksissä sitä pidetään tarpeettomana tai suositaan itse muodostettuja ilmauksia, jotka mahdollisesti välittävät henkilön omaa käsitystä vammaisuuden merkityksestä. Itse rakennetut ilmaukset korostavat vammaisuuden jotakin puolta. Ne ovat joko konkreettisia, usein metonyymisiä, diagnoosiin, toimintaan tai apuvälineeseen liittyviä, metaforisia tai kierteleviä.

Kulttuurisista ja historiallisista syistä erikoiskieliset termit ovat pejoratiivistuneet ja niihin on liittynyt negatiivisia merkityslisiä. Nimityksiä on muutettu muuttuneen vammaisuuskäsityksen myötä, mutta lääketieteen näkemys vammaisuudesta kielteisenä yksilön ominaisuutena on säilynyt termeissä tai niiden määritelmissä. Medikaaliseen tulkintaan sisältyvä yksilön ominaisuuden ja normista poikkeamisen merkitys sisältyy useisiin teksteissä esiintyviin vammaisten ihmisten nimityksiin. Monet aineiston vammaisuudesta puhumisen tavat toistavat ja heijastavat vammaisuuteen liitettyjä oletuksia ja siten myös ylläpitävät niitä. Ihmistarkoitteiset ilmaukset voivat sijoittaa vamman henkilöön ja liittää vammaisuuden stereotyyppisiä merkityksiä vammaisen ihmisen persoonaan.

Kielelliset valinnat korostavat ja niillä on mahdollista korostaa haluttua ’vammaisuus’-käsitteen puolta. Vammaiseen henkilöön viittaava ilmaus painottaa esimerkiksi toimijuutta, kohteen tai potilaan roolia, toimintakykyisyyttä tai -kyvyttömyyttä, normista poikkeamista tai yksilöllisyyttä. Vammaisuus voi kielenkäytössä olla toimimista, olemista tai ominaisuuden omistamista, se saattaa merkitä suhdetta, ryhmäjäsenyyttä, roolia, identiteettiä ja etenkin kokemusta. Vammaisuudesta ja vammaisesta ihmisestä käytetyt sanavalinnat voivat myös palvella vuorovaikutuksellisia intentioita. Ilmaus valitaan sen mukaan, millaisia merkityksiä sille itse annetaan tai oletetaan toisten antavan. Valinnoilla on siten mahdollista esimerkiksi välittää tai säädellä affekteja. Käytetyt ilmaukset ja puhetavat vaikuttavat vammaisuuden merkitykseen ja muodostavat vuorovaikutuksellisen resurssin.

Asiasanat: tekstintutkimus, semantiikka, nimitykset, vammaisuus, vammaiset, erikoiskielet, verkkokeskustelu