Julkisen ja kolmannen sektorin välinen yhteistyö ikääntyneiden kotihoidossa
GRANHOLM, TAINA (2008)
GRANHOLM, TAINA
2008
Hoitotiede - Nursing Science
Lääketieteellinen tiedekunta - Faculty of Medicine
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2008-05-14
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-18096
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-18096
Tiivistelmä
Kotihoidon kehittäminen on keskeinen aihe ikääntyneiden hoitotyössä. Tutkimuksen tarkoituksena oli tarkastella julkisen ja kolmannen sektorin työntekijöiden välisiä yhteistyökokemuksia ikääntyneiden kotihoidossa. Tarkoituksena oli selvittää yhteistyön tarvetta ja yhteistyömuotoja sekä yhteistyötä estäviä ja edistäviä tekijöitä.
Tutkimus on laadullinen. Tutkimukseen osallistui kuusi julkisen ja viisi kolmannen sektorin työntekijää. Haastateltavat olivat Porin kaupungin terveysviraston kotisairaanhoidon, sosiaalikeskuksen kotipalvelun, Suomen Punaisen Ristin Satakunnan piirin Porin osaston, Satakunnan Vanhustuki ry:n ja Porin evankelis-luterilaisen seurakuntayhtymän työntekijöitä. Aineisto kerättiin teemahaastatteluilla. Analyysimenetelmänä käytettiin sisällön analyysiä. Analyysin avulla aineistosta nousi esiin yhdeksän pääluokkaa, joista muodostui neljä yhdistävää luokkaa. Yhdistävät luokat ovat 1) palvelutarpeisiin vastaaminen ja palvelujen piiriin ohjaaminen, 2) palveluista tiedottaminen ja keskinäinen tutustuminen, 3) työnjaon määritteleminen sekä vastuista ja valtuuksista sopiminen ja 4) asiakasta koskevan tiedon välittäminen.
Tutkimustulosten mukaan julkisen ja kolmannen sektorin työntekijöiden välisen yhteistyön tarpeet ikääntyneiden kotihoidossa liittyivät asiakkaiden palvelutarpeisiin vastaamiseen ja palvelujen piiriin ohjaamiseen. Ikääntyneet tarvitsivat perushoivan ja sairaanhoidon lisäksi kodin ulkopuolista saatto- ja asiointiapua sekä henkisten ja hengellisten tarpeiden huomioimista. Yhteistyökumppanit ja yhteistyömuodot vaihtelivat alueellisesti. Yhteistyötä edisti palveluista tiedottaminen, yhteistyökumppaniin tutustuminen ja työnjaon määritteleminen sekä vastuista ja valtuuksista sopiminen. Yhteistyötä estävät tekijät liittyivät puutteelliseen oman toiminnan olemassaolosta ja sisällöstä tiedottamiseen sekä vaitiolovelvollisuuteen liittyviin tekijöihin.
Tutkimuksella tuotettua tietoa voidaan hyödyntää yhteistyön suunnitelmallisessa organisoinnissa ja ikääntyneiden kotihoidon kehittämisessä. Yhteistyötä tarvitaan, koska ikääntyneiden määrä lisääntyy entisestään ja kotihoidossa tullaan hoitamaan yhä moniongelmaisempia asiakkaita. Erityisesti ikääntyneiden yksinäisyyden torjuminen ja mielenterveyden tukeminen luovat yhteistyön tarvetta tulevaisuudessa. Julkisella sektorilla on päävastuu kotihoidon palvelujen järjestämisestä, mutta kolmas sektori voidaan nähdä virallista kotihoitoa täydentävänä. Yhteistyön avulla voidaan edistää ikääntyneiden kotona asumista. Julkisen sektorin tulisi panostaa yhteistyöhön esimerkiksi antamalla resursseja yhteistyön toteuttamiseen.
Avainsanat: julkinen sektori, kolmas sektori, yhteistyö, ikääntynyt asiakas, kotihoito
Tutkimus on laadullinen. Tutkimukseen osallistui kuusi julkisen ja viisi kolmannen sektorin työntekijää. Haastateltavat olivat Porin kaupungin terveysviraston kotisairaanhoidon, sosiaalikeskuksen kotipalvelun, Suomen Punaisen Ristin Satakunnan piirin Porin osaston, Satakunnan Vanhustuki ry:n ja Porin evankelis-luterilaisen seurakuntayhtymän työntekijöitä. Aineisto kerättiin teemahaastatteluilla. Analyysimenetelmänä käytettiin sisällön analyysiä. Analyysin avulla aineistosta nousi esiin yhdeksän pääluokkaa, joista muodostui neljä yhdistävää luokkaa. Yhdistävät luokat ovat 1) palvelutarpeisiin vastaaminen ja palvelujen piiriin ohjaaminen, 2) palveluista tiedottaminen ja keskinäinen tutustuminen, 3) työnjaon määritteleminen sekä vastuista ja valtuuksista sopiminen ja 4) asiakasta koskevan tiedon välittäminen.
Tutkimustulosten mukaan julkisen ja kolmannen sektorin työntekijöiden välisen yhteistyön tarpeet ikääntyneiden kotihoidossa liittyivät asiakkaiden palvelutarpeisiin vastaamiseen ja palvelujen piiriin ohjaamiseen. Ikääntyneet tarvitsivat perushoivan ja sairaanhoidon lisäksi kodin ulkopuolista saatto- ja asiointiapua sekä henkisten ja hengellisten tarpeiden huomioimista. Yhteistyökumppanit ja yhteistyömuodot vaihtelivat alueellisesti. Yhteistyötä edisti palveluista tiedottaminen, yhteistyökumppaniin tutustuminen ja työnjaon määritteleminen sekä vastuista ja valtuuksista sopiminen. Yhteistyötä estävät tekijät liittyivät puutteelliseen oman toiminnan olemassaolosta ja sisällöstä tiedottamiseen sekä vaitiolovelvollisuuteen liittyviin tekijöihin.
Tutkimuksella tuotettua tietoa voidaan hyödyntää yhteistyön suunnitelmallisessa organisoinnissa ja ikääntyneiden kotihoidon kehittämisessä. Yhteistyötä tarvitaan, koska ikääntyneiden määrä lisääntyy entisestään ja kotihoidossa tullaan hoitamaan yhä moniongelmaisempia asiakkaita. Erityisesti ikääntyneiden yksinäisyyden torjuminen ja mielenterveyden tukeminen luovat yhteistyön tarvetta tulevaisuudessa. Julkisella sektorilla on päävastuu kotihoidon palvelujen järjestämisestä, mutta kolmas sektori voidaan nähdä virallista kotihoitoa täydentävänä. Yhteistyön avulla voidaan edistää ikääntyneiden kotona asumista. Julkisen sektorin tulisi panostaa yhteistyöhön esimerkiksi antamalla resursseja yhteistyön toteuttamiseen.
Avainsanat: julkinen sektori, kolmas sektori, yhteistyö, ikääntynyt asiakas, kotihoito