"Viina on hintansa väärtti" - Alkoholiongelman rakentuminen eduskunnan vuoden 2003 alkoholiverolain muutosta koskevissa täysistuntokeskusteluissa

Abstract

Tämä tutkimus käsittelee alkoholiongelmalle/kysymykselle annettuja erilaisia määri-telmiä eduskunnassa käydyissä täysistuntokeskusteluissa. Alkoholikysymys ymmärretään tässä tutkimuksessa laajasti: siihen sisältyvät sosiaaliset kysymykset mutta myös erilaiset fiskaaliset ongelmat. Aineistosta on pyritty erittelemään mahdollisimman laaja kirjo alkoholiin liittyviä erilaisia puhetapoja eli diskursseja.

Tutkimusaineistona on vuoden 2003 alkoholiverolain muutoksesta käydyt täysistuntokeskustelut sekä vuoden 2006 alkoholiverolain nostamista koskevan välikysymyksen pohjalta käyty täysistuntokeskustelu, jota käytän vertailuaineistona vuoden 2003 keskusteluille. Tutkimuksen pääkysymyksenä on tarkastella sitä, millaiseksi alkoholikysymys rakentui eduskunnan alkoholiverotusta käsittelevissä keskusteluissa eli minkälaisia diskursseja tuotettiin. Pääkysymystä syventävät alakysymykset, joissa tarkastelen kenen ongelmaksi alkoholi keskusteluissa nähtiin, minkälaisia ratkaisuja ongelman ratkaisemiseksi esitettiin ja millaiseksi määrittyi yksilön vastuu suhteessa alkoholiin.

Tutkimuksen teoreettisena lähtökohtana on sosiaalinen konstruktionismi ja erityisesti tähän kytkeytyvä sosiaalisten ongelmien konstruktionistinen tutkimusperinne, joka korostaa sosiaalisten olosuhteiden ja ongelmien tulkinnallissuutta. Tässä perinteessä sosiaalisia ongelmia ei nähdä objektiivisina tosiasioina, jotka odottavat löytäjäänsä vaan erilaiset asiantilat tulevat ongelmiksi vasta, kun ne erilaisten yhteiskunnallisten prosessien tuloksena määritellään ongelmiksi. Politisoituneet ongelmat (kuten alkoholi) ovat virallisesti tunnustettuja ongelmia, joiden ratkaisemiseksi on ryhdytty toimenpiteisiin julkisten toimijoiden taholta. Tutkimuksen metodina on diskurssianalyysi.

Tutkimuksesta nousi esiin neljä alkoholikysymystä määrittävää diskurssia: Turvallisuuden, järjestyksen ja julkisen tilan diskurssi, jossa ongelman kohderyhmäksi nousivat erityisesti nuoret ja vastuu ongelman ratkaisemisesta oli viranomaisilla (esim. poliisi). Suomalaisen juomatavan diskurssi, jossa rajut juomatavat olivat kaikkia suomalaisia koskeva kansallinen piirre. Erikseen ryhmänä mainittiin tässäkin diskurssissa nuoret. Ratkaisuksi esitettiin kontrollin purkua, joka siirtäisi vastuun yksilölle tai rajoitusten säilyttämistä ongelman pysyvän kansallisen luonteen vuoksi. Kansantalouden, kansanterveyden ja työelämän diskurssissa ongelma oli väestötasoinen. Valtion vastuu työllisyydestä ja talouden hoidosta korostui. Kansanterveyspuhe haastoi talousajattelun ensisijaisuuden. Yksilön ja perheen diskurssissa ongelman kohteena olivat ennen kaikkea nuoret ja näiden perheet. Vanhempien kasvatusvastuu korostui. Julkisten toimijoiden rooli nähtiin kevyen tuen antamisena. Vuoden 2006 keskustelussa yksilön ja perheen ongelmat olivat nousseet altavastaajan asemasta keskeisiksi. Vanhukset, päihdeperheet ja lastensuojelu nostettiin uusina jäsennyksinä esiin.

Tutkimus osoitti, että alkoholiongelmaa määrittävien diskurssien kirjo on laaja: suurien koko väestöä (esim. kansanterveys) koskevien määritelmien ohella on löydettävissä useita suppeampia ryhmäkohtaisia ongelman määrittelyitä (esim. päihdeperheet, nuoret, vanhukset).

Asiasanat: alkoholi, sosiaaliset ongelmat, konstruktionismi, diskurssinalyysi