"Onhan häpeä koko ajan ollu kantapäillä..." - Mielenterveyspotilaan häpeän kokemuksia

Abstract

Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli kuvata mielenterveyspotilaan häpeän kokemuksia. Häpeää on hoitotieteessä tutkittu vähän. Tämän tutkimuksen tavoitteena oli kuvata miten mielenterveyspotilaan häpeä syntyy ja millaisia vaikutuksia häpeällä on mielenterveyspotilaan jokapäiväiseen elämään. Tutkimuksen tavoitteena oli tuottaa tietoa, joka auttaa ymmärtämään mielenterveyspotilaan häpeäntunteita. Tätä tietoa voidaan hyödyntää mielenterveyspotilaan hoitamisessa. Tutkimus oli laadullinen. Tutkimuksen aineisto kerättiin teemahaastattelumenetelmällä. Tutkimuksessa haastateltiin viittä mielenterveyspotilasta kahteen kertaan. Tutkimusaineisto analysoitiin induktiivisella sisällön analyysillä.

Mielenterveyspotilaan häpeä oli joko muiden ihmisten aiheuttamaa, myötä häpeämistä tai sisäsyntyistä, itsensä häpeämistä. Myötä häpeäminen jakaantui aktiiviseen ja passiiviseen häpeän siirtämiseen sekä häpeään läheisistä. Häpeää siirrettiin aktiivisesti potilaaseen nöyryyttämällä, nimittelemällä ja pelottelemalla. Passiiviset häpeän siirtämistavat olivat hyväksynnän puute, mitätöinti, salailu ja tunteiden kieltäminen. Läheishäpeää potilaat kokivat läheisten käyttäytymisestä, ulkonäöstä ja sairaudesta. Itsensä häpeämiseen sisältyivät ruumiillinen häpeä, sosiaalinen häpeä ja henkinen häpeä. Ruumiillista häpeää potilaalle aiheuttivat ulkonäkö, alastomuus ja seksuaalisuus. Käyttäytyminen ja sairastaminen olivat sosiaalisen häpeän lähteitä. Henkistä häpeää potilaalle aiheuttivat epäonnistuminen ja voimattomuus. Häpeän vaikutukset mielenterveyspotilaan elämään jakaantuivat itsensä piilottamiseen, itsensä kadottamiseen sekä itsensä ja muiden tuhoamiseen. Itsensä piilottaminen oli salailua ja eristäytymistä. Itsensä kadottamista tapahtui myötäilemällä, rooleilla ja tunteita tukahduttamalla. Itsensä ja muiden tuhoaminen jakaantui arvottomuuden tunteisiin, itsetuhoon ja muiden ihmisten manipulointiin. Mielenterveyspotilaan häpeän kohtaaminen jakaantui omaan suhtautumiseen häpeään ja ympäristön auttamiskeinoihin, joita olivat erilaiset terapiat ja vaihtoehtoiset hoitomuodot, myönteinen ja hyväksyvä suhtautuminen ja tiedon antaminen. Potilaan oma suhtautumistapa häpeään jakaantui häpeän aktiiviseen käsittelyyn ja tietoisesti valittuun avoimuuteen. Lisäksi potilaan vanheneminen vaikutti hänen suhtautumistapaansa.

Tutkimuksen johtopäätöksinä todetaan, että mielenterveyspotilaalla syntyy häpeäntunteita läpi koko elämän. Häpeää esiintyy mielenterveyspotilaan sisäisessä maailmassa ja vuorovaikutuksessa muiden ihmisten kanssa. Hoitotyön toiminnalla voidaan aiheuttaa mielenterveyspotilaalle häpeää. Häpeä johtaa mielenterveyspotilaalla oman, todellisen persoonallisuuden hylkäämiseen, yksinäisyyteen ja tuhoavaan käyttäytymiseen itseä ja muita kohtaan. Mielenterveyspotilaan elämäntilanne, hänen voimavaransa ja ympäristön suhtautumistavat vaikuttavat siihen, miten hän reagoi häpeään. Hoitajan ymmärrys häpeäntunteista, turvallinen, ei-tuomitseva hoitoilmapiiri ja tiedon antaminen ehkäisevät mielenterveyspotilaan häpeää. Hoitajan on tärkeää tunnistaa mielenterveyspotilaan häpeä ja hänellä tulee olla valmiuksia keskustella häpeästä potilaan sanoilla. Hoitaja ja potilas voivat siten yhdessä etsiä selviytymiskeinoja häpeästä.

Avainsanat: häpeä, potilaat, mielenterveyden hoitotyö

ABSTRACT

The purpose of the study was to describe mental health patients´ experiences of shame. Few studies on shame are available in nursing science. The aim of this study was to describe how mental health patients´ shame was born and what effects shame has on mental health patients´ daily living. The aim of the study was to produce knowledge on understanding mental health patients´ feelings of shame. This knowledge can be useful in mental health nursing. The study was qualitative. The data were collected by theme interview. Five mental health patients were interviewed twice. The data were analyzed using inductive content analysis.

Mental health patients´ shame was caused by other people or endogenous, shaming of the self. Shame caused by others was divided into the active transfer of shame, the passive transfer of shame and the shame of the significant others. Shame was actively transferred by humiliating, by calling names and by frightening. The passive ways of transferring shame were absence of approval, invalidation, hiding and denial of feelings. The shame of the significant others was experienced from relatives´ behavior, appearance and sickness. Shame of self included physical shame, social shame and mental shame. Physical shame was caused by appearance, nakedness and sexuality. Behavior and being ill were sources of social shame. Patient´s mental shame was caused by failure and by weakness. The effects of shame on mental health patients´ daily living were divided into hiding of self, loss of self, self-destruction and destruction of the others. The hiding of self was divided into hiding and isolation. The loss of self took place by conforming, by playing roles and by repressing one´s feelings. The feelings of worthlessness, self-destruction and of being manipulated of the others were included in self-destruction and destruction of the others. The confronting of the shame of mental health patient was divided into own attitude to shame and help in the environment in the form of various therapies and complementary helping, positive and approving attitude and patient information. The patients´ own attitude to shame divided into active shame treatment and conscious openness. Aging had impact on the attitude.

In conclusions mental patients´ feelings of shame arise throughout the life course. Shame exists in the mental health patient´s inner world and in interaction with other people. Nursing action can cause the patient to feel shame. Shame leads the mental health patient to reject his/her own, real personality, to experience loneliness and destructive behavior to the self and others. A mental health patient´s life situation, his power and the attitudes of others impact on his shame reactions. Nurse´s understanding to feelings of shame, creating a secure and non-judgemental atmosphere and information prevents mental health patient´s shame. It is important for the nurse to recognize a mental health patient´s shame and to be prepared to discuss shame on the patient´s own terms. This is how nurse and patient can together cope with shame.

Keywords: shame, patients, mental health nursing