Arvopaperimarkkinoiden kaupankäynnin volyymi ja kaupankäyntiin vaikuttavat tekijät – tarkastelu erityisesti psykologisen taloustieteen näkökulmasta

Abstract

Arvopaperimarkkinoilla mahdollisesti esiintyvää liiallista kaupankäyntiä ei tunneta perinteisen talousteorian piirissä. Behavioraalinen rahoitusteoria sen sijaan yhdistää taloudessa havaittuihin anomalioihin selittäjiksi psykologisia tekijöitä ja hyväksyy päätöksentekijöiden epärationaalisuuden. Tässä tutkielmassa halutaankin selvittää, vaikuttavatko psykologiset tekijät sijoittajien kaupankäyntipäätöksiin ja onko arvopaperimarkkinoiden kaupankäynti liiallista. Olennaisia arvopaperimarkkinoiden kaupankäyntiin vaikuttavia tekijöitä ovat verotus, transaktiokustannukset, sekä psykologisista tekijöistä ainakin liiallinen itsevarmuus, dispositiovaikutus, suhtautuminen riskiin, osakkeen aiempi menestyminen sekä momentum- ja contrarian-strategiat.

Tutkielman alun teoreettisessa osassa perehdytään lyhyesti arvopaperimarkkinoiden kaupankäynnin taustalla vaikuttavaan odotetun hyödyn teoriaan, pitkään käytössä ollee-seen Faman (1970) tehokkaiden markkinoiden hypoteesiin, johon monet arvopaperimarkkinoita kuvaavat perinteiset teoriat perustuvat, perinteiseen rahoitusteoriaan sekä kaupankäynnin frekvenssiin ja volyymiin vaikuttaviin verotukseen ja transaktiokustannuksiin. Suurin osa teoriasta koostuu Kahnemanin ja Tverskyn (1979) muotoileman prospektiteorian osatekijöistä sekä erilaisista psykologisen taloustieteen ilmiöistä.

Tämän jälkeen esitellään 1990- ja 2000-luvulla tehtyjä tutkimuksia arvopaperimarkkinoiden kaupankäynnistä. Laajemmin esiteltävät tutkimukset ovat Odean (1999), Barber ja Odean (2000 ja 2001), Grinblatt ja Keloharju (2001), Shapira ja Venezia (2001), ja Yusupov ja Yusupova (2006). Erityisen mielenkiinnon kohteena ovat näiden tutkimusten tulokset kaupankäyntiin vaikuttavista psykologisista tekijöistä. Psykologisten tekijöiden vuorovaikutusta pyritään myös tarkastelemaan.

Tutkielmassa todetaan, että kaikkien kaupankäyntiin vaikuttavien tekijöiden huomioiminen on monimutkaista ja että tekijöiden välillä ilmenee paljon vuorovaikutusta. Mitään yksittäistä kaupankäyntiin vaikuttavaa tekijää ei siksi voida nimetä. Sen sijaan voidaan todeta, että jotkut sijoittajat käyvät liikaa kauppaa, koska heidän runsaan kaupankäyntinsä seurauksena heidän saamansa tuotot eivät riitä edes kattamaan transaktiokustannuksia.

Asiasanat: psykologinen taloustiede, prospektiteoria, arvopaperimarkkinoiden kaupankäynti, liiallinen itsevarmuus, dispositiovaikutus