Abessiivisten ilmausten muodollinen variaatio kahdessa ensimmäisessä suomenkielisessä Uudessa testamentissa
VILEN, JONNA (2008)
VILEN, JONNA
2008
Suomen kieli - Finnish Language
Humanistinen tiedekunta - Faculty of Humanities
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2008-04-22
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-17979
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-17979
Tiivistelmä
Tässä tutkimuksessa tutkimuskohteena ovat kahden ensimmäisen suomenkielisen Uuden testamentin, eli Agricolan Uuden testamentin ja vuoden 1642 Raamatun Uuden testamentin, abessiiviset ilmaukset, jotka muodostuvat nominien abessiivisista ilmauksista ja infinitiiviabessiiveista. Tutkimuksen tarkoituksena on selvittää eri varianttien distribuutio ja käyttö sekä löytää variaatiota selittäviä tekijöitä. Nominien sijamuotona abessiivi ilmaisee ’jotakin ilman tai vailla oloa’. Agricolan Uudessa testamentissa merkitys ilmaistaan varianteilla ilman + abessiivi, ilman + partitiivi, paitsi + abessiivi, paitsi + partitiivi sekä paitsi + genetiivi ja vuoden 1642 Raamatun Uudessa testamentissa varianteilla ilman + abessiivi, ilman + partitiivi, paitsi + abessiivi, paitsi + partitiivi sekä abessiivi ilman prepositiota. Yhdessä edellä mainitut variantit muodostavat nominien abessiiviset ilmaukset. 3. infinitiivin abessiivi puolestaan ilmaisee tekoa, jota ilman lauseen pääverbin tekeminen tapahtuu. Sekä Agricolan että vuoden 1642 Raamatun Uudessa testamentissa se ilmaistaan joko 3. infinitiivin abessiivilla tai rakenteella ilman + 3. infinitiivin abessiivi, jotka yhdessä muodostavat infinitiiviabessiivit.
Abessiivisia ilmauksia on Agricolan Uudesta testamentista poimittu yhteensä 261 ja vuoden 1642 Raamatun Uudesta testamentista 274. Nominien abessiivisten ilmausten yleisimmät variantit ovat ilman + abessiivi ja ilman + partitiivi. Nominien abessiivisessa ilmauksessa käytetyn preposition valintaa selittää se, esiintyykö ilmaus Uuden testamentin alku- vai loppuosassa ja esiintyykö se Raamatun tekstissä vai muussa tekstissä. Ilmauksessa käytetyn sijamuodon valintaa sen sijaan selittää ilmauksessa käytetyn lekseemin vartalo, johon sijapääte liittyy. Lekseemit eroavat toisistaan tavuluvultaan, vartalonlopultaan ja vartalotyypiltään. Toiset lekseemit näyttävät suosivan abessiivia ja toiset partitiivia nominien abessiivisissa ilmauksissa. Sijamuotojen välisissä suhteissa tapahtuu muutos kirjallisen suomen ensimmäisen vuosisadan aikana: vuoden 1642 Raamatun Uudessa testamentissa abessiivin käyttö lisääntyy ja partitiivin käyttö vähenee verrattuna Agricolan Uuteen testamenttiin.
Infinitiiviabessiivien käytetyin variantti sekä Agricolan Uudessa testamentissa että vuoden 1642 Raamatun Uudessa testamentissa on 3. infinitiivin abessiivi ilman prepositiota. Lisäksi preposition käyttö 3. infinitiivin kanssa vähenee Agricolasta vuoden 1642 Raamatun Uuteen testamenttiin. Molemmissa teoksissa infinitiiviabessiivien käyttö on vähäistä verrattuna nominien abessiivisiin ilmauksiin. Niiden käyttö näyttää kuuluneen pikemmin Raamatun tekstiin kuin muihin teksteihin. Lisäksi infinitiiviabessiivi esiintyy vain melko harvoissa lekseemeissä, joten se ei näytä olleen kovin produktiivinen muoto.
Avainsanat: nominien abessiivinen ilmaus, infinitiiviabessiivi, Agricola, vuoden 1642 Raamattu, variaatiotutkimus
Abessiivisia ilmauksia on Agricolan Uudesta testamentista poimittu yhteensä 261 ja vuoden 1642 Raamatun Uudesta testamentista 274. Nominien abessiivisten ilmausten yleisimmät variantit ovat ilman + abessiivi ja ilman + partitiivi. Nominien abessiivisessa ilmauksessa käytetyn preposition valintaa selittää se, esiintyykö ilmaus Uuden testamentin alku- vai loppuosassa ja esiintyykö se Raamatun tekstissä vai muussa tekstissä. Ilmauksessa käytetyn sijamuodon valintaa sen sijaan selittää ilmauksessa käytetyn lekseemin vartalo, johon sijapääte liittyy. Lekseemit eroavat toisistaan tavuluvultaan, vartalonlopultaan ja vartalotyypiltään. Toiset lekseemit näyttävät suosivan abessiivia ja toiset partitiivia nominien abessiivisissa ilmauksissa. Sijamuotojen välisissä suhteissa tapahtuu muutos kirjallisen suomen ensimmäisen vuosisadan aikana: vuoden 1642 Raamatun Uudessa testamentissa abessiivin käyttö lisääntyy ja partitiivin käyttö vähenee verrattuna Agricolan Uuteen testamenttiin.
Infinitiiviabessiivien käytetyin variantti sekä Agricolan Uudessa testamentissa että vuoden 1642 Raamatun Uudessa testamentissa on 3. infinitiivin abessiivi ilman prepositiota. Lisäksi preposition käyttö 3. infinitiivin kanssa vähenee Agricolasta vuoden 1642 Raamatun Uuteen testamenttiin. Molemmissa teoksissa infinitiiviabessiivien käyttö on vähäistä verrattuna nominien abessiivisiin ilmauksiin. Niiden käyttö näyttää kuuluneen pikemmin Raamatun tekstiin kuin muihin teksteihin. Lisäksi infinitiiviabessiivi esiintyy vain melko harvoissa lekseemeissä, joten se ei näytä olleen kovin produktiivinen muoto.
Avainsanat: nominien abessiivinen ilmaus, infinitiiviabessiivi, Agricola, vuoden 1642 Raamattu, variaatiotutkimus