The Capitalization of Abbreviated Terms and Their Full Forms, with Special Reference to VoIP, WiMAX, and FLASH-OFDM

Abstract

Tässä pro gradu –tutkielmassa tarkastellaan kolmen uudehkon teknisen termin (VoIP, WiMAX ja FLASH-OFDM) kirjoitusasuja. Kyseiset termit ovat lyhenteitä, ja tarkastelussa ovat mukana sekä mainittujen lyhyiden muotojen että samojen käsitteiden pitkien muotojen kirjoitusasut. Englanninkielisiä lyhenteitä on toistaiseksi tutkittu melko vähän, ja niiden ”oikeasta” kirjoitustavasta on vaikea löytää tietoa. Tutkimuksen yhtenä tavoitteena onkin kartoittaa, mistä kirjoitusasuja koskevia ohjeita löytyy ja millaisia ne ovat. Pääasiassa tutkielma keskittyy kuitenkin autenttisten kirjoitusasujen tutkimiseen, erityisesti isojen kirjainten käyttöön.

Tutkielman teoriaosa koostuu yhtäältä lyhenteiden ja toisaalta isojen kirjainten tarkastelusta. Lyhenteitä käsittelevissä luvuissa esitetään tässä tutkielmassa käytetty jaottelu lyhennesanoihin eli akronyymeihin (acronym) ja kirjainlyhenteisiin (alphabetism). Tutkielmassa kerrotaan myös aiemmasta lyhenteitä koskevasta tutkimuksesta sekä lyhenteiden käytön ja muodostuksen historiasta ja trendeistä. Isoja kirjaimia käsittelevä luku keskittyy niihin lähteisiin, jotka antavat lyhenteiden kirjoitusasuihin liittyviä ohjeita: kielioppeihin ja tyylioppaisiin. Tutkimuksen aikana selvisi, että näistä ei ole paljon apua ohjeita etsivälle, sillä kielioppiteosten lähestymistapa on hyvin kuvaileva, eikä niissä useinkaan anneta tarkkoja sääntöjä. Tyylioppaidenkaan säännöt eivät aina ole yksiselitteisiä.

Analyysiosassa tutkitaan sanojen kirjoitusasuja kahdessa erikoisalan julkaisussa, kolmessa sanomalehdessä sekä useassa painetussa ja Internetissä julkaistussa sanakirjassa ja sanastossa. Yksittäisiä varhaisempia esimerkkejä lukuun ottamatta aineisto on julkaistu pääasiassa vuosina 2003–2007. Näinkin suppealta ajanjaksolta saadusta aineistosta oli kuitenkin mahdollista tehdä joitain havaintoja kirjoitusasujen muuttumisesta. Ajallista variaatiota ilmeni erityisesti siinä, että osa varhaisista kirjoitusasuista putoaa yleensä käytöstä jossain vaiheessa. Kokonaan pienillä kirjaimilla kirjoitetut muodot, jotka ovat tyypillisiä kieleen vakiintuneille lyhennesanoille, eivät ole vielä näiden sanojen kohdalla yleisiä.

Ajallista variaatiota selvempänä aineistossa näkyi tekstityypin vaikutus. Eri tekstityypit suosivat osittain eri kirjoitusasuja, joskin variaatiota ilmeni myös yksittäisten julkaisujen sisällä. Hieman yllättäen kirjoitusasut olivat yhdenmukaisempia Internet-sanakirjoissa kuin painetuissa sanakirjoissa. Siten sanakirjatkaan eivät käytännössä anna yksiselitteisen ”oikeita” kirjoitusasuja – jos sellaisista edes voidaan puhua.

Avainsanat: kirjoitusasut, lyhenteet, sananmuodostus