Lastensa kanssa vankilassa olevat naiset instituution läpi tulkittuina

Abstract

Tarkastelen tutkielmassani vankilan työntekijöiden tuottamia merkityksiä lastensa kanssa vankilassa olevista naisista ja äiti-lapsiosastojen käytännöistä. Tutkimuskohteena on vankilan työntekijöiden puhe, jota lähestyn institutionaalisissa käytännöissä tapahtuvana kategorisointina. Lähtökohtana on sosiaalityön tutkimuskeskustelu, jossa tarkastellaan instituution ja työn kohteen välistä suhdetta paikallisissa käytännöissä rakentuvana ja sekä sosiaalisten ongelmien tulkintatyöhön että asiakkaiden kategorisointiin linkittyvänä, mutta myös laajempaan kulttuuriseen kontekstiin kiinnittyvänä. Koska vankilan äiti-lapsiosastolla työn kohteena on nainen ja äiti, kiinnitän tutkimukseni myös epätavanomaista äitiyttä feministisestä näkökulmasta lähestyvään sosiaalityöhön kytkeytyvään tutkimuskeskusteluun. Tarkoitukseni on tuoda näkyväksi niitä institutionaalisia ja sukupuolittuneitakin erityispiirteitä, joita naisten vankilassa olemiseen liittyy silloin, kun he ovat suorittamassa vankeusrangaistustaan lastensa kanssa.

Tutkimusaineistona on Lapset vankilassa –selvitystä varten vuonna 2006 kerätty teemahaastatteluaineisto, joka koostuu vankilan työntekijöiden 13:sta haastattelusta. Aineiston analysoinnissa olen käyttänyt temaattista sisällönanalyysia, jossa on vaikutteita kriittisestä ja analyyttisesta diskurssianalyysista. Kategorisointien ja puhetapojen aineistolähtöisessä tarkastelussa olen käyttänyt apunani tilan käsitettä. Sosiaalinen konstruktionismi ja symbolinen interaktionismi muodostavat tutkimusprosessia ohjaavan yleisen tulkintakehyksen.

Tutkimus tuo näkyviin lastensa kanssa vankilassa olevia naisia vahvasti leimaavia kategorisointeja ja puhetapoja. Kategorisointeja olen analysoinut jakamalla ne luokkiin (1) ongelmaiset naiset siviilissä (2) naiset vankeina äiti-lapsiosastoilla (3) oman edun tavoittelijat ja vedättäjät sekä (4) lapsen myötä jaloilleen nousevat äidit. Aineistosta paikallistamani neljä vallitsevaa puhetapaa olen nimennyt niiden keskeisiä sisältöjä kuvaavasti (1) paternalistiseksi, (2) kuntoutus-, (3) antaa mennä – ja (4) maallikkopuhetavaksi. Kategorisointien keskiössä ovat vankiäidit ja heidän nimeämisensä, kun taas puhetavat tuovat esiin myös äiti-lapsiosastojen käytäntöjä, tehtäviä ja erilaisia äitiyden toteuttamisen tiloja.

Johtopäätöksissä todetaan totaalisen laitoksen tunnusmerkkien, minuuden ja ihmisyyden riisumisen, toteutuvan äiti-lapsiosastoilla vankeusrangaistustaan suorittavien naisten kohdalla. Lapsen mukanaolo vankilassa stigmatisoi naiset erityisellä tavalla äitiyden kautta ja määrittää niitä sosiaalisia identiteettejä, joita naisten riisuttujen identiteettien tilalle tuotetaan. Vankilan tila ei sulje pois siviiliä, vaan oletus siviilistä näyttää vaikuttavan voimakkaasti naisten kategorisointiin, jolla voi olla hyvinkin kauaskantoisia ja vakaviakin seurauksia. Tutkimus avaa näkymiä kenties totutusta toisenlaisen keskustelun virittämiseen ja toisin toistamisen mahdollisuuteen.

Avainsanat: vankila, naiset, äidit, kategorisointi, puhetavat, institutionaaliset käytännöt

The aim of my thesis is to examine what kinds of meanings the prison staff is producing from women residing in prison with their children and mother-baby units’ practices. My research subject is the prison staff’s speech, and I understand it as categorization in institutional practices. Starting point for my study is in social work research focusing a relationship between institution and the individual in local practices. This is attached to social problems work and categorization of clients as well as into wider cultural context. Because on the mother-baby unit the prison staff is working with women and mothers, I include some viewpoints about unusual motherhood from feminist perspective in my study. The aim of this thesis is to show those institutional and sex/gender-related characteristics, which relate to women residing in prison with their children.

The data of the study consists of 13 thematical interviews of the mother-baby units’ workers. It is conducted in 2006 for the study “Children in prison”. The analysis in my thesis is done by using thematical methods, which are influenced by critical and analytical discourse analysis. I have used the concept of space when forming and analyzing categories and discourses. Social constructionism and symbolic interactionism form the methodological basis of my study.

The results show that categories and discourses about women residing in prison with their children are strongly stigmatizing. I have divided the speech to four different categories: (1) women who have problems in civil life, (2) women as prisoners on the mother-baby unit, (3) the ones seeking personal benefit and (4) women who get on their feet when having children. I have formed four main discourses, which I have labeled (1) paternalistic discourse, (2) rehabilitation discourse, (3) laissez faire –discourse and (4) private personal discourse. In the focus of categorizations are the prison mothers and their classification and the discourses also bring out some practices of the mother-baby unit and different environments, circumstances and spaces for mothering.

I conclude that the characteristics of total institution, removing one´s identity and humanity, do actualize for the women residing in prison on the mother-bay unit. Having a child with them in prison stigmatizes those women in a special way through mothering and determines the social identities produced to replace those removed by institutional discourses. Prison context does not remove the life outside of prison context: the assumptions of their lives outside the prison seems to affect strongly the categorization of the women. This categorization can have very far-reaching and serious consequences. This study may open up some views for the possibility for different kinds of discussion.

Keywords: prison, women, mothers, categorization, discourses, institutional practices