Työpaikan vaihtamisen vaikutus työeläkkeen hakemiseen ja karttuneisiin eläke-etuuksiin

Abstract

Tutkielman tarkoituksena on selvittää, minkälainen vaikutus työpaikan vaihtamisella on nykypäivänä työeläkkeen hakemiseen ja eläke-etuuksien karttumiseen työntekijän kannalta sekä kansallisella että kansainvälisellä tasolla. Tutkittavat tapaukset ovat seuraavat: työpaikan vaihto Suomessa, työpaikan vaihto EU/ETA-maissa, työpaikan vaihto sosiaaliturva- ja ei-sosiaaliturvasopimusmaissa, eläketurvan määräytyminen lähetettyjen työntekijöiden osalta sekä EY-virkamiesten pääomasiirrot. Tutkielman aihepiiri on ajankohtainen, sillä työmarkkinoilla on tapahtunut suuria muutoksia työntekijöiden ja työnantajien asenteissa. Työntekijät eivät ole enää niin sitoutuneita työnantajaansa kuin ennen. Työpaikkaa vaihdetaan herkemmin mm. parempien uranäkymien toivossa. Toisaalta toistuvat pätkätyöt aiheuttavat monille työntekijöille pirstaloituneen työuran. Globalisaation myötä kansainväliset työmarkkinat ovat yhä useammin vaihtoehtona suomalaisille työntekijöille.

Sosiaaliturvaa koordinoidaan sekä maiden välisin että ylikansallisin sosiaaliturvasopimuksin. Nykyisin Euroopan unionin sosiaaliturva-asetus on vähentänyt yksittäisten maiden sosiaaliturvasopimusten vaikutusta. EU:n intresseissä on ajaa yhtenäisen lainsäädännön avulla vapaata työvoiman liikkuvuutta alueellaan. EU on myös lanseerannut ns. joustoturva-periaatteen, jonka mukaan työpaikan vaihtamiseen kannustetaan paremman urakehityksen toivossa, jotta kaikki kyvyt saadaan optimaalisesti käyttöön. Siirtymistä pitää tukea mm. sosiaaliturvajärjestelmien avulla, jotta työntekijät eivät putoa työeläketurvan ulkopuolelle käyttäessään unionin suomaa oikeutta liikkuvuuteen.

Suomessa joustoturvaperiaate toimii hyvin kaikkien uusien työntekijöiden osalta (myös lähetettyjen työntekijöiden). Yksityisellä puolella eläkkeen hakeminen ja eläke-etuuksien koskemattomuus on järjestetty jopa esimerkillisellä tavalla. Julkisella sektorilla on vielä vanhojen työntekijöiden työeläketurvassa koskemattomuutta rajoitettu niin, että paremmat karttuneet eläke-etuudet saadaan maksuun vain, jos työura täyttää yhdenmukaisuusvaatimuksen. EU:ssa ja sosiaaliturvasopimusmaissa eläkkeenhakeminen ja eläke-etuuksien koskemattomuus ovat ainakin teoriassa järjestetty hyvin. Mm. eläkkeen hakemisen hitaus saattaa muodostua tulevaisuudessa todelliseksi ongelmaksi, jos prosessia ei saada nopeutettua. Ei-sosiaaliturvasopimusmaat ovat ongelmallisempia tapauksia, sillä riippuu täysin maasta, miten ei-kansalaisia kohdellaan vakuuttamisen ja karttuneiden eläkkeiden maksamisen suhteen. Työntekijän tulee tällöin hoitaa ja ratkoa itse kaikki sosiaaliturvaan liittyvät prosessit. EY-virkamiehillä on oma ainutlaatuinen pääomasiirtojärjestelmänsä, joka perustuu täysin eri periaatteille kuin EU:n alueen muiden liikkuvien työntekijöiden koordinaatio. He saavat siirtää kansalliset aiemmin karttuneet eläkepääomat EY:n omaan eläkejärjestelmään. Järjestelmä on raskas hoitaa verrattuna koordinaatioon, ja sen voidaan sanoa aiheuttavan eriarvoisuutta EU:n liikkuvien työntekijöiden keskuudessa.

Avainsanat: työeläketurva, eläkkeen hakeminen, koskemattomuus, sosiaaliturvan koordinointi, pääomasiirto