Asiantuntijayhteistoiminnan johtaminen
FORSSTRÖM, ESSI (2008)
2008
Hallintotiede - Administrative Science
Kauppa- ja hallintotieteiden tiedekunta - Faculty of Economics and Administration
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2008-04-10
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-17901
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-17901
Tiivistelmä
Tutkielman aiheena on asiantuntijayhteistoiminnan johtaminen. Asiantuntijayhteistoiminnan onnistuminen on yhä useammin ratkaisevan tärkeää tietointensiivisten organisaatioiden menestymiselle. Tutkimus on empiirinen ja sen päätehtävänä on selvittää, miten asiantuntijoita voidaan johtaa yhteistoimintaan organisaation omista lähtökohdista käsin lisäämällä samalla organisaation kilpailukykyä. Tämä kvalitatiivinen tutkimus perustuu seitsemän asiantuntijan haastatteluaineistoon. Tutkimus koskee organisaation sisäistä toimintaympäristöä, jossa yhteistoiminta perustuu asiantuntijoiden kasvokkain tapahtuvaan yhteistyöhön. Tutkimuksen näkökulmana on työntekijän näkökulma, koska tarkoituksena on keskittyä toisaalta yksilöiden välisiin suhteisiin ja toisaalta tarkoituksena on ymmärtää asiantuntijayhteistoiminnan mahdollisuuksia asiantuntijoiden lähtökohdista.
Tutkimuksen teoreettinen viitekehys rakentuu asiantuntijuuden, yhteistoiminnan ja asiantuntijoiden johtamisen käsitteiden ympärille. Täten tutkimuksen teoreettisessa osassa on muodostettu käsitys niistä tekijöistä, jotka vaikuttavat asiantuntijayhteistoiminnan johtamiseen. Teoreettisen viitekehyksen pohjalta merkityksellisinä nähtiin etenkin yhteistoiminnan päämäärä ja yhteistoimintakulttuuri.
Tutkimuksen empiirisessä osassa on ensiksi selvitetty asiantuntijayhteistoiminnan päämäärä organisaation kilpailukyvyn näkökulmasta. Yhteistoiminnan päämääränä on nähtävä taloudellinen tuottavuus ja asiantuntijoiden työhyvinvointi. Lisäksi yhteistoiminnan päämäärään vaikuttaa tavoiteltu yhteistoimintamalli. Toiseksi onkin selvitetty yhteistoimintakulttuurin käytäntöjä, jotka liittyvät työnjakoon, yhteistyöhön ja toiminnan ja/tai osaamisen kehittämiseen. Käytäntöjä kuvaavat vastavuoroisuus, osallistuminen ja reflektio. Käytäntöjen johtamisessa on oleellista keskittyä niiden taustalla vaikuttaviin periaatteisiin, joita vahvistamalla voidaan luoda organisaatioon tavoiteltu yhteistoimintakulttuuri.
Johtopäätöksissä on muodostettu tutkimusaineiston löydösten pohjalta asiantuntijayhteistoiminnan johtamismalli, joka on suuntaa antava viitekehys yhteistoiminnan organisoimisesta tietointensiivisillä aloilla. Se ei täten viittaa lopulliseen totuuteen asiantuntijayhteistoiminnan johtamisesta, vaan mallia voidaan hyödyntää jokaisen organisaation omista lähtökohdista. Tavoiteltu yhteistoimintamalli voi olla erilainen organisaatiosta ja sen tiedollisesta tavoitteesta riippuen. Tehokkuuden tiedollista tavoitetta painotettaessa yhteisön toiminta perustuu tehokkaaseen jo olemassa olevan tiedon hyödyntämiseen. Innovatiivisuutta painottava tiedollinen tavoite tarkoittaa puolestaan sitä, että jokainen asiantuntija on vastuussa oman työnsä kautta yhteistoiminnan onnistumisesta ja sen kehittämisestä. Lopulta johtajan rooli on mahdollistaa yhteistoimintakulttuuri, eikä hallita sitä.
Avainsanat: yhteistoiminta, johtaminen, asiantuntijuus, yhteistyö, organisaatiokulttuuri, sitoutuminen, tietotyö
Tutkimuksen teoreettinen viitekehys rakentuu asiantuntijuuden, yhteistoiminnan ja asiantuntijoiden johtamisen käsitteiden ympärille. Täten tutkimuksen teoreettisessa osassa on muodostettu käsitys niistä tekijöistä, jotka vaikuttavat asiantuntijayhteistoiminnan johtamiseen. Teoreettisen viitekehyksen pohjalta merkityksellisinä nähtiin etenkin yhteistoiminnan päämäärä ja yhteistoimintakulttuuri.
Tutkimuksen empiirisessä osassa on ensiksi selvitetty asiantuntijayhteistoiminnan päämäärä organisaation kilpailukyvyn näkökulmasta. Yhteistoiminnan päämääränä on nähtävä taloudellinen tuottavuus ja asiantuntijoiden työhyvinvointi. Lisäksi yhteistoiminnan päämäärään vaikuttaa tavoiteltu yhteistoimintamalli. Toiseksi onkin selvitetty yhteistoimintakulttuurin käytäntöjä, jotka liittyvät työnjakoon, yhteistyöhön ja toiminnan ja/tai osaamisen kehittämiseen. Käytäntöjä kuvaavat vastavuoroisuus, osallistuminen ja reflektio. Käytäntöjen johtamisessa on oleellista keskittyä niiden taustalla vaikuttaviin periaatteisiin, joita vahvistamalla voidaan luoda organisaatioon tavoiteltu yhteistoimintakulttuuri.
Johtopäätöksissä on muodostettu tutkimusaineiston löydösten pohjalta asiantuntijayhteistoiminnan johtamismalli, joka on suuntaa antava viitekehys yhteistoiminnan organisoimisesta tietointensiivisillä aloilla. Se ei täten viittaa lopulliseen totuuteen asiantuntijayhteistoiminnan johtamisesta, vaan mallia voidaan hyödyntää jokaisen organisaation omista lähtökohdista. Tavoiteltu yhteistoimintamalli voi olla erilainen organisaatiosta ja sen tiedollisesta tavoitteesta riippuen. Tehokkuuden tiedollista tavoitetta painotettaessa yhteisön toiminta perustuu tehokkaaseen jo olemassa olevan tiedon hyödyntämiseen. Innovatiivisuutta painottava tiedollinen tavoite tarkoittaa puolestaan sitä, että jokainen asiantuntija on vastuussa oman työnsä kautta yhteistoiminnan onnistumisesta ja sen kehittämisestä. Lopulta johtajan rooli on mahdollistaa yhteistoimintakulttuuri, eikä hallita sitä.
Avainsanat: yhteistoiminta, johtaminen, asiantuntijuus, yhteistyö, organisaatiokulttuuri, sitoutuminen, tietotyö