Kasvatuskumppanuutta ja jaettua asiantuntijuutta. Lastentarhanopettajien käsityksiä vanhempien asiantuntijuudesta
SALOVAARA, SUVI (2008)
2008
Kasvatustiede, varhaiskasvatus - Early Education
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2008-04-07
Julkaisun pysyvä osoite on
http://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-17897
http://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-17897
Tiivistelmä
Tutkimuksen tarkoituksena on kuvailla lastentarhanopettajien käsityksiä vanhempien asiantuntijuudesta varhaiskasvatustyön kontekstissa. Tutkimuskysymykset käsittelevät lastentarhanopettajien käsityksiä vanhempien asiantuntijuudesta sekä vanhempien ja lastentarhanopettajan asiantuntijuuden välisestä suhteesta.
Tutkimuksen tiedonhankintamenetelmänä käytettiin fenomenografista haastattelua. Tutkimuksessa haastateltiin kahtatoista päiväkodissa työskentelevää lastentarhanopettajaa keväällä 2007. Aineiston analysointi noudatti soveltuvin osin Niikon (2003) fenomenografisen tutkimusaineiston analyysimallia. Analyysissa haastatteluaineistosta muodostettiin ylä- ja alatason kategorioita, joiden luokittelussa käytettiin horisontaalista luokitussysteemiä.
Tutkimustulosten mukaan lastentarhanopettajat kokevat vanhempien asiantuntijuuden tulevan esiin silloin, kun puhutaan lapsesta päivähoidon ulkopuolisessa ympäristössä, lapsen kehityksestä, lapsen yksilöllisyydestä sekä lapsen kanssa toimimisesta. Lastentarhanopettajien käsitysten mukaan vanhempien ja lastentarhanopettajan asiantuntijuuden suhde on tasavertainen, vaikkakin asiantuntijuudella on eri lähtökohdat. Lastentarhanopettajat toivat käsityksissään esille vanhempien asiantuntijuuden koskevan omaa lastaan, kun taas lastentarhanopettajilla on tieto lapsista yleensä. Vanhemman laajempi näkemys lapsesta sekä lastentarhanopettajan rooli vanhemman tukijana tulivat myös esille lastentarhanopettajien käsityksissä.
Tutkimustulosten perusteella lastentarhanopettajien käsityksissä korostuu vanhempien asiantuntijuuden merkityksellisyys. Lastentarhanopettajien käsitysten mukaan yhteistyössä tulee pyrkiä tasavertaiseen ja vanhempien asiantuntijuutta arvostavaan vuorovaikutukseen. Lastentarhanopettajat eivät koe, että vanhemman asiantuntijuuden sisällöt ja niiden tuottamat roolit yhteistyössä tulisivat olla yhtenäisiä lastentarhanopettajan asiantuntijuuteen verraten. Sen sijaan lastentarhanopettajat ymmärtävät lastentarhanopettajan ja vanhempien asiantuntijuuden muodostuvan eri lähtökohdista ja kokevat siinä mahdollisuuden jaettuun asiantuntijuuteen lapsen kasvun ja kehityksen tukemista ajatellen.
Avainsanat: asiantuntijuus, kasvatuskumppanuus, päivähoito, yhteistyö, fenomenografia
Tutkimuksen tiedonhankintamenetelmänä käytettiin fenomenografista haastattelua. Tutkimuksessa haastateltiin kahtatoista päiväkodissa työskentelevää lastentarhanopettajaa keväällä 2007. Aineiston analysointi noudatti soveltuvin osin Niikon (2003) fenomenografisen tutkimusaineiston analyysimallia. Analyysissa haastatteluaineistosta muodostettiin ylä- ja alatason kategorioita, joiden luokittelussa käytettiin horisontaalista luokitussysteemiä.
Tutkimustulosten mukaan lastentarhanopettajat kokevat vanhempien asiantuntijuuden tulevan esiin silloin, kun puhutaan lapsesta päivähoidon ulkopuolisessa ympäristössä, lapsen kehityksestä, lapsen yksilöllisyydestä sekä lapsen kanssa toimimisesta. Lastentarhanopettajien käsitysten mukaan vanhempien ja lastentarhanopettajan asiantuntijuuden suhde on tasavertainen, vaikkakin asiantuntijuudella on eri lähtökohdat. Lastentarhanopettajat toivat käsityksissään esille vanhempien asiantuntijuuden koskevan omaa lastaan, kun taas lastentarhanopettajilla on tieto lapsista yleensä. Vanhemman laajempi näkemys lapsesta sekä lastentarhanopettajan rooli vanhemman tukijana tulivat myös esille lastentarhanopettajien käsityksissä.
Tutkimustulosten perusteella lastentarhanopettajien käsityksissä korostuu vanhempien asiantuntijuuden merkityksellisyys. Lastentarhanopettajien käsitysten mukaan yhteistyössä tulee pyrkiä tasavertaiseen ja vanhempien asiantuntijuutta arvostavaan vuorovaikutukseen. Lastentarhanopettajat eivät koe, että vanhemman asiantuntijuuden sisällöt ja niiden tuottamat roolit yhteistyössä tulisivat olla yhtenäisiä lastentarhanopettajan asiantuntijuuteen verraten. Sen sijaan lastentarhanopettajat ymmärtävät lastentarhanopettajan ja vanhempien asiantuntijuuden muodostuvan eri lähtökohdista ja kokevat siinä mahdollisuuden jaettuun asiantuntijuuteen lapsen kasvun ja kehityksen tukemista ajatellen.
Avainsanat: asiantuntijuus, kasvatuskumppanuus, päivähoito, yhteistyö, fenomenografia