Sivullinen – lapsen oikeudet ja asema perheväkivallan sivustaseuraajana

Abstract

Tutkielmani tavoitteena on selvittää lapsen asemaa ja oikeutta perheväkivaltatilanteissa silloin, kun väkivalta ei kohdistu suoraan lapseen.

Tutkimuksessa pyritään aluksi selvittämään lapsen oikeuksia suojelevia kansainvälisiä sopimuksia, siirtyen sitten tarkastelemaan niiden vaikutusta kansalliseen lainsäädäntöömme. Lopuksi tarkastelen lainsäädännön viranomaistoiminnalle tarjoamia puitteita. Kyseessä on oikeusdogmaattinen tutkimus, johon on sisällytetty ongelmakeskeisen lainopin näkökulma.

Työssäni selvitän aluksi lastensuojeluun liittyviä yleisiä kysymyksiä ja ongelmia. Näitä ovat muun muassa lapsen ikään, perhesuhteisiin sekä väkivaltaan liittyvää problematiikkaa. Näiden asioiden yhteydessä käsitellään lainsäätäjän kantaa kyseisiin tekijöihin. Tämän jälkeen tarkastellaan kansainvälisten ihmisoikeussopimusten ja niiden valvontajärjestelmien kehitystä. Huomiota on kiinnitetty erityisesti YK:n lasten oikeuksien yleissopimukseen sekä Euroopan ihmisoikeussopimukseen. Tarkastelen sopimuksia aluksi yleisesti, jonka jälkeen arvioin niiden vaikutusta ja kantaa lapsen edun käsitteeseen.

Lapsen etu on työni tärkein oikeusperiaate. Työssä on arvioitu sitä, kuinka hyvin lapsen etu on otettu huomioon lapsen oikeuksia koskevassa lainsäädännössä sekä viranomaisten toiminnassa. Seikkaperäisesti pyritään myös selvittämään, mitä lapsen etu oikeastaan pitää sisällään, ja millaisia ongelmia sen arviointiin liittyy käytännön viranomaistyöskentelyssä. Myös lapsen etua arvioidaan ensin kansainvälisten sopimusten osalta, ja sitten kansallisen lainsäädännön kautta.

Työssäni arvioin lapsen etua myös oikeustapausten kautta. Erityisen tarkastelun kohteena tässä työssä on vuoden 2008 alusta voimaan tullut lastensuojelulaki (417/2007). Kyseessä on vanhan lastensuojelulain uudistettu versio, joka toi lainsäädäntöön ja viranomaistoimintaan monia muutoksia. Keskeisimpinä eroina uuden ja vanhan lastensuojelulain välillä mainittakoon salassapitoon ja viranomaisten tiedon vaihtoon liittyvät uudistukset sekä lasten huostaanottopäätöksiin liittyvät toimivaltamuutokset. Työssäni tarkastelen uuden lastensuojelulain vaikutuksia sekä periaatteellisella että käytännön viranomaistoiminnan tasolla. Lastensuojelulain ollessa aivan tuore, on vielä aikaista arvioida kuinka se vaikuttaa käytännön viranomaistoimintaan. Teoriassa lain pitäisi selkeyttää viranomaisten tiedonvaihtoon ja lastensuojeluilmoitukseen liittyviä toimintatapoja. Nähtäväksi jää, lisääntyykö ilmoitusten teko käytännössä ja paraneeko perheväkivallasta kärsivien lasten asema.