Toimittamattoman ennakonpidätyksen maksuunpano, maksuunpanosta luopuminen ja sen poistaminen

Abstract

Tutkimuksessa käsitellään toimittamattoman ennakonpidätyksen jälkikäteiseen maksuunpanoon liittyviä ongelmia. Tutkimuksen painopiste on laintulkinnassa, mutta myös soveltamiskysymyksiä sivutaan.

Tutkimusmenetelmänä on käytetty oikeusdogmaattista metodia. Tutkimuskohteen sisältöä on pyritty selvittämään myös systeeminäkökohtien ja aikaisemman ennakkoperintälain vastaavien säännösten vakiintuneen tulkinta- ja soveltamiskäytännön avulla. Lähdeaineistona on käytetty ensisijaisesti lainvalmisteluaineistoa, virallisohjeita ja oikeustieteellisissä julkaisuissa ilmestyneitä asiantuntijakirjoituksia. Lähteinä on käytetty myös Mirjami Laitisen teosta Ennakkoperintä ja Markku Hirvosen, Unto Leinon, Esko Tuomisen ja Lars Winterin teosta Työnantaja ja ennakkoperintä. Teoriaosuudessa on lähteinä hyödynnetty lähinnä Aulis Aarnion, Kari S. Tikan, Seppo Laakson teoksia.

Ennakkoperintälaki on pääosin menettelyä koskeva laki jonka maksuunpanosta luopumista ja sen poistamista sääntelevä 39 § on poikkeussäännös maksuunpanon tekemistä sääntelevään 38 §:ään nähden. Molempien edellä mainittujen pykälien ilmaisemat normit ovat ensisijaisesti viranomaiselle suunnattuja sekundäärinormeja jotka ilmaisevat käyttäytymisnormin lisäksi kompetenssinormin.

Tutkimuksessa on hahmoteltu tilanteita joissa verot voidaan EPL 39 §:n 1 momentin mukaisesti katsoa maksetuiksi siten, että maksuunpanoa ei voida tehdä ja pyritty määrittelemään milloin käsillä on tilanne, jossa veroja ei ole ollut maksettava. Eniten tulkinnallista epäselvyyttä aiheuttaa 39 §:n 2 momentti, jossa säädetään maksuunpanon tekemättä jättämisestä erityisestä syystä, jollainen on käsillä mm. silloin kun olosuhteet huomioon ottaen on todennäköistä, että maksuunpanoa ei veron turvaamiseksi tarvita. Veron turvaaminen on tutkimuksessa määritelty ennakonpidätystä toimittamatta maksetusta suorituksesta määrättävän tuloveron maksamisen turvaamiseksi. Tutkimuksessa päädyttiin siihen, että vaikka veronturvaamistarpeen aiheuttaa suorituksen maksajan laiminlyönti, se poistuu lähinnä suorituksen saajan toimenpiteiden seurauksena. Tämä tarkoittaa ensisijaisesti sitä, että saaja on kyseisestä suorituksesta veronsa maksanut, mutta tilanteessa jossa veronmaksua ei ole tapahtunut, myös todennäköisyyttä sen suhteen, että vero tulee lopulta maksetuksi. Tutkimus osoitti myös, että suorituksen maksajan vilpittömällä mielellä ja verotusmenettelylaissa säädetyllä luottamusperiaatteella on maksuunpanon tekemisen kannalta hyvin rajoitettu merkitys, eikä kohtuuteen liittyviä näkökohtia tule tässä yhteydessä huomioida lainkaan. Myös 39 §:n 5 momentissa säädetty olosuhteisiin nähden vähäinen virhe on tulkinnallisesti ongelmallinen. Tutkimuksessa päädyttiin siihen, että asiaa arvioitaessa on periaatteessa mahdollista huomioida veronsaajan, verotuksen toimittajan, suorituksen maksajan ja suorituksen saajan olosuhteet, mutta asia ei ole ongelmaton.