Mustavalkoisesta värilliseksi. Suomalaisten naisesiintyjien kuvaaminen nuortenlehti Suosikissa vuosina 1965, 1985 ja 2005
ANTTILA, KATJA (2008)
ANTTILA, KATJA
2008
Sosiologia - Sociology
Yhteiskuntatieteellinen tiedekunta - Faculty of Social Sciences
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2008-03-26
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-17825
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-17825
Tiivistelmä
Käsittelen pro gradu -tutkielmassani rockmusiikin sukupuolijakoa ja sen mahdollisia muutoksia. Aineistona käytän Suosikin haastatteluja kotimaisista naisesiintyjistä vuosilta 1965, 1985 ja 2005. Ulkopuolelle jätän levyarviot, palstat ja muut juttumuodot, joissa ei ole suoraan haastateltu esiintyjää.
Tutkin, millaisia naisesiintyjäkuvia rockmusiikissa rakennetaan Suosikin haastattelujen perusteella. Minua kiinnostaa, millaisina toimijoina naisesiintyjät haastattelujen perusteella näyttäytyvät ja onko naisten toimijuus muuttunut kolmen eri vuosikymmenen aikana. Kiinnitän huomiota myös siihen, millaiset käsitykset naisesiintyjistä nousevat haastatteluissa valta-asemaan.
Naiskuvia hahmotan etsimällä aineistosta erilaisia diskursseja. Se, miten esiintyjistä puhutaan, kuinka heidät esitetään ja millaisia käsityksiä heistä rakennetaan, luo tietynlaista kuvaa sukupuolesta. Ymmärrän naiskuvan muun muassa Anu Koivusen määritelmän mukaisesti tapoina representoida, esittää ja tuottaa naiseutta kulttuuristen kuvien eli diskurssimuodostelmien kautta. Analyysimenetelmä työssäni on sisällönanalyysi. Sen avulla etsin teksteistä merkityksiä. Sisällönanalyysin ohella käytän myös diskurssianalyyttista otetta tarkastellessani, miten ja millä keinoin haastatteluissa tuotetaan tietynlaista kuvaa naisesiintyjistä.
Aineistoni osoittaa, ettei pelkästään painotekniikka ole muuttunut mustavalkoisesta värilliseksi, vaan myös naisesiintyjäkuva on monipuolistunut. Kun vielä 1960-luvun Suosikeissa on ihanteena esittää naiset niin sanottuina kunnon tyttöinä, joilla on hyvin vähän vaikutusvaltaa musiikkiinsa, 2000-luvulla heillä on monipuolisempia rooleja, eikä ole tavatonta, että he itse osallistuvat musiikkinsa tekemiseen.
1980-luku näyttäytyy aineiston perusteella vedenjakajana. Silloin esiin alkaa tulla yhä enemmän naisia, jotka tekevät muutakin kuin ”vain” laulavat. Vuoden 1985 haastatteluissa yleinen puheenaihe on naisen asema rockmusiikissa ja naisesiintyjien suhde feminismiin. Vaikka monet naisesiintyjät ovat havainneet rockin vaativan heiltä enemmän kuin miespuolisilta kollegoilta, he irtisanoutuvat naisliikkeestä.
Siitä huolimatta, että naisten asema rockmusiikissa on monipuolistunut ja aktiivisten toimijoiden määrä lisääntynyt, heihin yhdistetään edelleen perinteiseen feminiinisyyteen miellettäviä asioita. Suurimmassa osassa haastatteluita puhutaan ulkonäköön liittyvistä asioista niin vuonna 1965, 1985 kuin 2005:kin. Naisen määrittäminen ulkonäön kautta tukee varsin perinteisiä sukupuolikäsityksiä. Se myös jättää helposti hänen osaamisensa toissijaiseksi. Nykypäivän naisesiintyjien haastatteluissa puhutaan kuitenkin musiikista huomattavasti enemmän kuin nelisenkymmentä vuotta sitten.
Avainsanat: naisesiintyjät, rockmusiikki, sukupuoli, Suosikki.
Tutkin, millaisia naisesiintyjäkuvia rockmusiikissa rakennetaan Suosikin haastattelujen perusteella. Minua kiinnostaa, millaisina toimijoina naisesiintyjät haastattelujen perusteella näyttäytyvät ja onko naisten toimijuus muuttunut kolmen eri vuosikymmenen aikana. Kiinnitän huomiota myös siihen, millaiset käsitykset naisesiintyjistä nousevat haastatteluissa valta-asemaan.
Naiskuvia hahmotan etsimällä aineistosta erilaisia diskursseja. Se, miten esiintyjistä puhutaan, kuinka heidät esitetään ja millaisia käsityksiä heistä rakennetaan, luo tietynlaista kuvaa sukupuolesta. Ymmärrän naiskuvan muun muassa Anu Koivusen määritelmän mukaisesti tapoina representoida, esittää ja tuottaa naiseutta kulttuuristen kuvien eli diskurssimuodostelmien kautta. Analyysimenetelmä työssäni on sisällönanalyysi. Sen avulla etsin teksteistä merkityksiä. Sisällönanalyysin ohella käytän myös diskurssianalyyttista otetta tarkastellessani, miten ja millä keinoin haastatteluissa tuotetaan tietynlaista kuvaa naisesiintyjistä.
Aineistoni osoittaa, ettei pelkästään painotekniikka ole muuttunut mustavalkoisesta värilliseksi, vaan myös naisesiintyjäkuva on monipuolistunut. Kun vielä 1960-luvun Suosikeissa on ihanteena esittää naiset niin sanottuina kunnon tyttöinä, joilla on hyvin vähän vaikutusvaltaa musiikkiinsa, 2000-luvulla heillä on monipuolisempia rooleja, eikä ole tavatonta, että he itse osallistuvat musiikkinsa tekemiseen.
1980-luku näyttäytyy aineiston perusteella vedenjakajana. Silloin esiin alkaa tulla yhä enemmän naisia, jotka tekevät muutakin kuin ”vain” laulavat. Vuoden 1985 haastatteluissa yleinen puheenaihe on naisen asema rockmusiikissa ja naisesiintyjien suhde feminismiin. Vaikka monet naisesiintyjät ovat havainneet rockin vaativan heiltä enemmän kuin miespuolisilta kollegoilta, he irtisanoutuvat naisliikkeestä.
Siitä huolimatta, että naisten asema rockmusiikissa on monipuolistunut ja aktiivisten toimijoiden määrä lisääntynyt, heihin yhdistetään edelleen perinteiseen feminiinisyyteen miellettäviä asioita. Suurimmassa osassa haastatteluita puhutaan ulkonäköön liittyvistä asioista niin vuonna 1965, 1985 kuin 2005:kin. Naisen määrittäminen ulkonäön kautta tukee varsin perinteisiä sukupuolikäsityksiä. Se myös jättää helposti hänen osaamisensa toissijaiseksi. Nykypäivän naisesiintyjien haastatteluissa puhutaan kuitenkin musiikista huomattavasti enemmän kuin nelisenkymmentä vuotta sitten.
Avainsanat: naisesiintyjät, rockmusiikki, sukupuoli, Suosikki.