”Sas ny sää, ku oot kerta opettaja.” Kvalitatiivinen tutkimus opettajana olemisesta 1980–2000-lukujen Suomessa
FORSTEN, MIIKA; ARIFULLEN-FORSTEN, TERHI (2008)
FORSTEN, MIIKA
ARIFULLEN-FORSTEN, TERHI
2008
Kasvatustiede, luokanopettajan koulutus - Class Teacher Education
Kasvatustieteiden tiedekunta - Faculty of Education
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2008-03-05
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-17777
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-17777
Tiivistelmä
Tutkimuksen tarkoituksena oli perehtyä opettajana olemiseen ja sen muutoksiin 1980–2000-lukujen Suomessa. Koska yhteiskuntamme on muuttunut näiden vuosikymmenten aikana voimakkaasti, oli syytä olettaa, että muutokset ovat ulottuneet myös opettajan toimenkuvaan. Tulevina luokanopettajina meitä kiinnosti tietää, millaiseen rooliin olemme astumassa.
Empiirinen aineisto kerättiin teemahaastattelujen avulla kuudelta virassa olevalta luokanopettajalta. Heistä kaksi työskenteli pääkaupunkiseudulla, kaksi keskisuuressa länsisuomalaiskaupungissa ja kaksi päijäthämäläisessä pikkukaupungissa. Teemahaastattelurungon muodostamisessa käytettiin aiemmista tutkimuksista ja muusta kirjallisuudesta kerättyä teoriaa sekä omaa kokemusta tutkittavasta aiheesta. Teemoiksi valittiin yhteiskunnassa tapahtuneet muutokset, opetussuunnitelma, oppimis- ja tiedonkäsitys, opetusmenetelmät, opettajien välinen yhteistyö, kodin ja koulun yhteistyö, opettajan valta ja auktoriteetti sekä opettajan toimiminen yhteiskunnallisena vaikuttajana. Aineiston analyysimenetelmänä käytettiin teoriasidonnaista sisällönanalyysiä.
Tutkimuksessa kävi ilmi, että opettajan luokassa tapahtuvan perustyön tavoite on säilynyt käytännössä samana. Vaikka esimerkiksi oppilasaines, opetusmenetelmät ja opetuksessa käytettävät välineet ovat muuttuneet, on opettajan työssä yhä sama päätavoite: saada oppilaat oppimaan ja auttaa heitä kasvamaan yhteiskuntakelpoisiksi kansalaisiksi. Tosin keinot, joilla tähän päämäärään pyritään, ovat osin muuttuneet. Luokkahuoneen ulkopuolella opettajat ovat kokeneet roolinsa muuttuneen enemmän. Opettajilta odotetaan nykyisin muun muassa monipuolisempaa yhteistyökyvykkyyttä eri sidosryhmien kanssa. Opettajana oleminen on muuttanut muotoaan myös siten, että opettajan yhteiskunnallinen arvostus on 1980-lukuun verrattuna laskenut. Opettajien yhtenevä mielipide siitä, että lasten yleinen pahoinvointi on lisääntynyt vuosi vuodelta, on tutkimuksemme esiintuomista tuloksista valitettavin. Pahoinvoinnin lisääntymisen syiksi opettajat näkevät muun muassa rikkonaisten kotien määrän kasvamisen,päihdeongelmien lisääntymisen sekä yleisen välinpitämättömyyden yleistyminen.
Tutkimuksemme on suunnattu etupäässä luokanopettajiksi opiskeleville ja ammattia harkitseville. Pyrimme pro gradu -tutkielmallamme antamaan kuvan siitä yhteisöstä ja kulttuurista, mihin valmistuva luokanopettaja on siirtymässä. Koska tutkimuksemme käsittelee opettajana olemista pitkälti yleisellä tasolla, myös tulevat aineenopettajat voivat sen avulla laajentaa perspektiiviään opettajan työstä. Toki tutkimus sopii luettavaksi myös jo työssä oleville opettajille tai muuten vain aiheesta kiinnostuneille. Yhteiskuntamme suurten muutosten aikaa kun voi peilata muuallekin kuin koulumaailmaan.
Avainsanat: luokanopettaja, opetussuunnitelma, opettajuus, yhteiskunnallinen muutos, yhteiskunta
Empiirinen aineisto kerättiin teemahaastattelujen avulla kuudelta virassa olevalta luokanopettajalta. Heistä kaksi työskenteli pääkaupunkiseudulla, kaksi keskisuuressa länsisuomalaiskaupungissa ja kaksi päijäthämäläisessä pikkukaupungissa. Teemahaastattelurungon muodostamisessa käytettiin aiemmista tutkimuksista ja muusta kirjallisuudesta kerättyä teoriaa sekä omaa kokemusta tutkittavasta aiheesta. Teemoiksi valittiin yhteiskunnassa tapahtuneet muutokset, opetussuunnitelma, oppimis- ja tiedonkäsitys, opetusmenetelmät, opettajien välinen yhteistyö, kodin ja koulun yhteistyö, opettajan valta ja auktoriteetti sekä opettajan toimiminen yhteiskunnallisena vaikuttajana. Aineiston analyysimenetelmänä käytettiin teoriasidonnaista sisällönanalyysiä.
Tutkimuksessa kävi ilmi, että opettajan luokassa tapahtuvan perustyön tavoite on säilynyt käytännössä samana. Vaikka esimerkiksi oppilasaines, opetusmenetelmät ja opetuksessa käytettävät välineet ovat muuttuneet, on opettajan työssä yhä sama päätavoite: saada oppilaat oppimaan ja auttaa heitä kasvamaan yhteiskuntakelpoisiksi kansalaisiksi. Tosin keinot, joilla tähän päämäärään pyritään, ovat osin muuttuneet. Luokkahuoneen ulkopuolella opettajat ovat kokeneet roolinsa muuttuneen enemmän. Opettajilta odotetaan nykyisin muun muassa monipuolisempaa yhteistyökyvykkyyttä eri sidosryhmien kanssa. Opettajana oleminen on muuttanut muotoaan myös siten, että opettajan yhteiskunnallinen arvostus on 1980-lukuun verrattuna laskenut. Opettajien yhtenevä mielipide siitä, että lasten yleinen pahoinvointi on lisääntynyt vuosi vuodelta, on tutkimuksemme esiintuomista tuloksista valitettavin. Pahoinvoinnin lisääntymisen syiksi opettajat näkevät muun muassa rikkonaisten kotien määrän kasvamisen,päihdeongelmien lisääntymisen sekä yleisen välinpitämättömyyden yleistyminen.
Tutkimuksemme on suunnattu etupäässä luokanopettajiksi opiskeleville ja ammattia harkitseville. Pyrimme pro gradu -tutkielmallamme antamaan kuvan siitä yhteisöstä ja kulttuurista, mihin valmistuva luokanopettaja on siirtymässä. Koska tutkimuksemme käsittelee opettajana olemista pitkälti yleisellä tasolla, myös tulevat aineenopettajat voivat sen avulla laajentaa perspektiiviään opettajan työstä. Toki tutkimus sopii luettavaksi myös jo työssä oleville opettajille tai muuten vain aiheesta kiinnostuneille. Yhteiskuntamme suurten muutosten aikaa kun voi peilata muuallekin kuin koulumaailmaan.
Avainsanat: luokanopettaja, opetussuunnitelma, opettajuus, yhteiskunnallinen muutos, yhteiskunta