EVANKELIUMIN VALOA AMBOKOTEIHIN - Lähetti Anna Rautaheimo naiskasvatuksen aloittajana Ambomaalla 1920-1927
SALOMAA, SINIKKA (2008)
2008
Historia - History
Humanistinen tiedekunta - Faculty of Humanities
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2008-03-06
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-17768
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-17768
Tiivistelmä
Tutkielmani käsittelee Suomen Lähetysseuran naislähetti Anna Rautaheimon ensimmäistä työkautta Afrikassa Ambomaan työalueella vuosina 1920–1927. Hän aloitti Ambomaalla erityisesti paikallisten naisten kristillistämiseen tähtäävän naiskasvatustyön, joka kulminoitui oman naiskodin perustamiseen. Tarkastelen työssäni naiskodin toimintaa ja Anna Rautaheimon työtä ambonaisten kasvattajana kulttuurisen vuorovaikutuksen näkökulmasta.
Länsimaiset lähetit kohtasivat paikallisen kulttuurin hyvin ylemmyydentuntoisesti ja tämä näkyi selvästi heidän toimintatavoissaan ja tavoitteissaan. Lähetysajattelua hallitsi holistinen ihmiskuva, jonka mukaan kristillisyyteen kääntyminen edellytti koko elämäntavan kokonaisvaltaista muutosta. Tarkastelen naiskodin toimintaa ja Anna Rautaheimon pedagogiikkaa näistä lähtökohdista.
Rinnakkaisena näkökulmana Anna Rautaheimon toimintaan on naislähetin asema lähettien miesvaltaisessa työyhteisössä. Naiset oli hyväksytty mukaan lähetystyöhön avustajan roolissa eli sillä edellytyksellä, että varsinainen evankeliumin saarnaaminen jätettiin miehille. Siitä huolimatta lähetystyö tarjosi tuhansille naisille uudenlaisen mahdollisuuden luoda uraa kodin ulkopuolella. Hierarkkinen sukupuolijärjestelmä myös ajoi naislähetit etsimään ammatillista liikkumatilaa valmiiden mallien reuna-alueilta. Myös Anna Rautaheimo haastoi omalla toiminnallaan miesvaltaisen työyhteisön normiston. Kysyn, miksi hän onnistui siinä.
Tutkimusaineiston muodostaa Suomen kansallisarkistossa oleva Suomen Lähetysseuran arkisto. Käytän lähteinä Afrikan työkenttää koskevaa materiaalia: Anna Rautaheimon henkilökohtaista kokoelmaa, lähetysjohtajan kirjeenvaihtoa sekä naislähetyskoulun johtajan kirjeenvaihtoa organisaation toimintaa valottavia Afrikan lähettienkokousten pöytäkirjoja liitteineen.
Tutkimukseni mukaan Anna Rautaheimo korosti kasvatustyössään kristillisten arvojen ohella ulkoista puhtautta. Naiskodin oppilaiden oli luovuttava pakanallisista tavoista ja tunnuksista. Rautaheimo kasvattaa ambonaisista kristillisen ihanteen ja elämäntavan mukaisia ”kunnon vaimoja”. Tämä edellytti kokonaisvaltaista elämätavan muutosta. Naiskodin opetusohjelma oli muotoiltu tämän mukaan. Opetettavina aineina oli mm. lasten hoito, siisteys ja Raamatun luku.
Anna Rautaheimon toiminta naiskasvatuksen kehittäjänä oli poikkeuksellista, sillä hän aloitti sen omatoimisesti, ilman lähetysjohdon lupaa. Lähettiyhteisölle hän perusteli toimintaansa vetoamalla Jumalan johdatukseen. Tulkitsen tämän strategiseksi nöyryydeksi selvitä auktoriteetin haastamisesta. Lähetysseura hyväksyi hänen toimintansa jälkijättöisesti ja naiskoti toimi omana erillisenä yksikkönään aina vuoteen 1930 asti.
Asiasanat: lähetystyö, Ambomaa, naislähetti, naiskasvatus, työyhteisö
Länsimaiset lähetit kohtasivat paikallisen kulttuurin hyvin ylemmyydentuntoisesti ja tämä näkyi selvästi heidän toimintatavoissaan ja tavoitteissaan. Lähetysajattelua hallitsi holistinen ihmiskuva, jonka mukaan kristillisyyteen kääntyminen edellytti koko elämäntavan kokonaisvaltaista muutosta. Tarkastelen naiskodin toimintaa ja Anna Rautaheimon pedagogiikkaa näistä lähtökohdista.
Rinnakkaisena näkökulmana Anna Rautaheimon toimintaan on naislähetin asema lähettien miesvaltaisessa työyhteisössä. Naiset oli hyväksytty mukaan lähetystyöhön avustajan roolissa eli sillä edellytyksellä, että varsinainen evankeliumin saarnaaminen jätettiin miehille. Siitä huolimatta lähetystyö tarjosi tuhansille naisille uudenlaisen mahdollisuuden luoda uraa kodin ulkopuolella. Hierarkkinen sukupuolijärjestelmä myös ajoi naislähetit etsimään ammatillista liikkumatilaa valmiiden mallien reuna-alueilta. Myös Anna Rautaheimo haastoi omalla toiminnallaan miesvaltaisen työyhteisön normiston. Kysyn, miksi hän onnistui siinä.
Tutkimusaineiston muodostaa Suomen kansallisarkistossa oleva Suomen Lähetysseuran arkisto. Käytän lähteinä Afrikan työkenttää koskevaa materiaalia: Anna Rautaheimon henkilökohtaista kokoelmaa, lähetysjohtajan kirjeenvaihtoa sekä naislähetyskoulun johtajan kirjeenvaihtoa organisaation toimintaa valottavia Afrikan lähettienkokousten pöytäkirjoja liitteineen.
Tutkimukseni mukaan Anna Rautaheimo korosti kasvatustyössään kristillisten arvojen ohella ulkoista puhtautta. Naiskodin oppilaiden oli luovuttava pakanallisista tavoista ja tunnuksista. Rautaheimo kasvattaa ambonaisista kristillisen ihanteen ja elämäntavan mukaisia ”kunnon vaimoja”. Tämä edellytti kokonaisvaltaista elämätavan muutosta. Naiskodin opetusohjelma oli muotoiltu tämän mukaan. Opetettavina aineina oli mm. lasten hoito, siisteys ja Raamatun luku.
Anna Rautaheimon toiminta naiskasvatuksen kehittäjänä oli poikkeuksellista, sillä hän aloitti sen omatoimisesti, ilman lähetysjohdon lupaa. Lähettiyhteisölle hän perusteli toimintaansa vetoamalla Jumalan johdatukseen. Tulkitsen tämän strategiseksi nöyryydeksi selvitä auktoriteetin haastamisesta. Lähetysseura hyväksyi hänen toimintansa jälkijättöisesti ja naiskoti toimi omana erillisenä yksikkönään aina vuoteen 1930 asti.
Asiasanat: lähetystyö, Ambomaa, naislähetti, naiskasvatus, työyhteisö