Kuudennen puiteohjelman hakuprosessi byrokratian näkökulmasta Euroopan unionin tutkimus- ja kehitysyhteistyön kentässä
SAARI, PEKKA (2008)
2008
Hallintotiede - Administrative Science
Kauppa- ja hallintotieteiden tiedekunta - Faculty of Economics and Administration
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2008-02-20
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-17765
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-17765
Tiivistelmä
Tutkimuksen tavoitteena on selvittää, miten organisaatio kokee kuudennen puiteohjelman hakuprosessin Kokemusten kautta tutkimuksen päätehtävänä on avata ja selkeyttää byrokratian käsitteellistämistapojen ilmenemistä hakuprosessin yhteydessä ja syventää sen merkitystä. Tarkoituksena on ymmärtää byrokratian ja hakuprosessin keskinäinen sidos ja tämän kautta esittää mahdollisia kehittämistoimenpiteitä prosessin debyrokratisoimiseksi.
Tutkielman aihepiiri on rajattu Tampereen yliopiston työntekijöihin, jotka ovat joko olleet partnereina tai koordinoineet kuudennen puiteohjelman kansalaiset ja hallinto osaamisyhteiskunta ohjelmakokonaisuuden projekteja. Tätä aihepiiriä tarkastellaan byrokratian näkökulmasta. Tutkimuksen teoreettisessa osiossa tarkastellaan byrokratiaa ja unionin tutkimuspolitiikkaa lähinnä puiteohjelman tasolla. Kirjallisuus keskittyy muun muassa seuraaviin aihepiireihin: unionin tutkimuspolitiikan historia, osallistuminen puiteohjelmaan ja sen elämänkaari. Byrokratian tarkastelu pohjautuu pitkälle Max Weberin teoriaan byrokratiasta ja sen ideaalipiirteistä.
Tutkimus toteutettiin laadullisena tutkimuksena, jonka empiirinen aineisto on kerätty puolistrukturoitujen teemahaastattelujen muodossa. Haastateltaviksi valikoitui lopulta neljä Tampereen yliopiston työntekijää. Tutkimusaineiston analyysitapana käytettiin sisällönanalyysiä.
Tutkimustulosten perusteella keskeisin johtopäätös on, että varsinainen hakuprosessi ei olekaan niin byrokraattinen kuin sen alun perin oletti olevan. Byrokratia vahvistuu projektin jo ollessa käynnissä, jolloin esimerkiksi raportoinnin merkitys kasvaa. Toisaalta hakuprosessin byrokraattisuus on sidoksissa hakijan asenteisiin ja suhtautumiseen. Pessimistinen asennoituminen johtaa byrokratian ominaispiirteiden korostumiseen. Hakijan kokemus vastaavanlaisista projekteista on myös yksi tekijä, joka muokkaa asenteita byrokratiaa kohtaan. Kokemus, sekä asema (koordinaattori/partneri) projektissa ovat avaintekijöitä, joiden kautta hakijat muodostavat käsityksensä hakuprosessin byrokratiasta.
Prosessin debyrokratisointi alkaa ensinnäkin hakijan riittävän vahvasta positiivisesta asenteesta omaan tekemiseensä. Toki hakija tarvitsee avukseen erilaisia tukikanavia kuten yliopistojen tutkimuspalveluyksiköitä, selvitäkseen vaativasta prosessista. Unionin tulisi toisaalta miettiä, missä menee se raja, jossa sääntöjen ja normien määrä kääntyy tehokkuutta vastaan. Raskaiden byrokraattisten rakenteiden purku vaatii aikaa, tahtoa ja resursseja. Puiteohjelman hallinnon tulee reagoida riittävän tehokkaasti muutostarpeisiin ja tehdä sen kautta tarvittavia rakenteellisia muutoksia. Muutoshalukkuuden tulee lähteä kentältä käsin, jolloin säilytetään kiinteä kosketus yhteiskuntaan ja niihin organisaatioihin, jotka puiteohjelman avulla halutaan tavoittaa.
Avainsanat: byrokratia, Euroopan unioni, hakuprosessi, puiteohjelma, tutkimus- ja kehittämistoiminta
Tutkielman aihepiiri on rajattu Tampereen yliopiston työntekijöihin, jotka ovat joko olleet partnereina tai koordinoineet kuudennen puiteohjelman kansalaiset ja hallinto osaamisyhteiskunta ohjelmakokonaisuuden projekteja. Tätä aihepiiriä tarkastellaan byrokratian näkökulmasta. Tutkimuksen teoreettisessa osiossa tarkastellaan byrokratiaa ja unionin tutkimuspolitiikkaa lähinnä puiteohjelman tasolla. Kirjallisuus keskittyy muun muassa seuraaviin aihepiireihin: unionin tutkimuspolitiikan historia, osallistuminen puiteohjelmaan ja sen elämänkaari. Byrokratian tarkastelu pohjautuu pitkälle Max Weberin teoriaan byrokratiasta ja sen ideaalipiirteistä.
Tutkimus toteutettiin laadullisena tutkimuksena, jonka empiirinen aineisto on kerätty puolistrukturoitujen teemahaastattelujen muodossa. Haastateltaviksi valikoitui lopulta neljä Tampereen yliopiston työntekijää. Tutkimusaineiston analyysitapana käytettiin sisällönanalyysiä.
Tutkimustulosten perusteella keskeisin johtopäätös on, että varsinainen hakuprosessi ei olekaan niin byrokraattinen kuin sen alun perin oletti olevan. Byrokratia vahvistuu projektin jo ollessa käynnissä, jolloin esimerkiksi raportoinnin merkitys kasvaa. Toisaalta hakuprosessin byrokraattisuus on sidoksissa hakijan asenteisiin ja suhtautumiseen. Pessimistinen asennoituminen johtaa byrokratian ominaispiirteiden korostumiseen. Hakijan kokemus vastaavanlaisista projekteista on myös yksi tekijä, joka muokkaa asenteita byrokratiaa kohtaan. Kokemus, sekä asema (koordinaattori/partneri) projektissa ovat avaintekijöitä, joiden kautta hakijat muodostavat käsityksensä hakuprosessin byrokratiasta.
Prosessin debyrokratisointi alkaa ensinnäkin hakijan riittävän vahvasta positiivisesta asenteesta omaan tekemiseensä. Toki hakija tarvitsee avukseen erilaisia tukikanavia kuten yliopistojen tutkimuspalveluyksiköitä, selvitäkseen vaativasta prosessista. Unionin tulisi toisaalta miettiä, missä menee se raja, jossa sääntöjen ja normien määrä kääntyy tehokkuutta vastaan. Raskaiden byrokraattisten rakenteiden purku vaatii aikaa, tahtoa ja resursseja. Puiteohjelman hallinnon tulee reagoida riittävän tehokkaasti muutostarpeisiin ja tehdä sen kautta tarvittavia rakenteellisia muutoksia. Muutoshalukkuuden tulee lähteä kentältä käsin, jolloin säilytetään kiinteä kosketus yhteiskuntaan ja niihin organisaatioihin, jotka puiteohjelman avulla halutaan tavoittaa.
Avainsanat: byrokratia, Euroopan unioni, hakuprosessi, puiteohjelma, tutkimus- ja kehittämistoiminta