Ystävällinen pikkukävely Frank McCourtin seurassa – Angela’s Ashes omaelämäkerrallisena teoksena

Abstract

Tutkielmassa tarkastellaan Frank McCourtin esikoisteosta Angela’s Ashes (1996) omaelämäkerrallisena teoksena. McCourtin teosta luokitellaan omaelämäkerralliseksi tekstiksi, vaikka se ei täytä kaikkia tavanomaisia omaelämäkerrallisena pidetyn kirjallisuuden ehtoja. Angela’s Ashesin lisäksi tutkielmassa tehdään huomioita myös muista McCourtin omaelämäkerrallisen trilogian osista, ’Tisistä (1999) ja The Teacher Manista (2005).

Tutkielman teoreettisena lähtökohtana on omaelämäkerrallisen kirjallisuuden tutkimus. Tutkielmassa pohditaan omaelämäkerrallisen kirjallisuuden piirteitä ja niiden sopivuutta Angela’s Ashesiin. Teosta tarkastellaan myös fiktion ja ei-fiktion kysymysten kautta pääasiassa Dorrit Cohnin fiktion erityispiirteitä tarkastelevan tutkimuksen avulla.

Omaelämäkerrallisuuden määrittelyssä on käytetty Philippe Lejeunen sopimusteoriaa. Sen mukaan omaelämäkerta on retrospektiivinen kertomus, jossa aiheena on ykislön persoonallinen elämänhistoria. Olennaista on päähenkilön, kertojan ja tekijän identtisyys. Nykykirjallisuudessa omaelämäkerrallisten tekstien kirjo on monimuotoinen. Omaelämäkerrallisilla teksteillä tarkoitetaan tekstejä, joissa aiheena on kertoja-tekijän henkilökohtainen elämä, mutta jotka voivat keskittyä vain tiettyyn elämän osa-alueeseen tai rajattuun ajanjaksoon. Angela’s Ashesin omaelämäkerrallisuuden määrittämisessä käytetään myös autofiktion käsitettä. Autofiktiolla tarkoitetaan ranskalaisen Serge Doubrovskyn luomaa omaelämäkerrallisen kirjoittamisen tapaa, jossa omaelämäkerrallisuus ja fiktiivisyys sekoittuvat. Tekstin päähenkilö, tekijä ja kertoja ovat identtiset ja tarinan ainekset löytyvät tämän henkilön omasta elämästä. Kielen ja kerronnan keinoilla muodostetaan kuitenkin yksilön elämästä sepitteellinen, fiktiivinen tarina, joka ei koskaan ole sellaisenaan tapahtunut. Autofiktion käsitteestä ei vallitse selkeää yhteisymmärrystä kirjallisuuden tutkimuksen kentällä.

Tutkielmassa pohditaan myös Angela’s Ashesin kerrontaa, joka tietyiltä osin poikkeaa perinteisestä omaelämäkerrallisesta kerronnasta. Angela’s Ashesin aikamuoto on historiallinen preesens, joka on epätavallinen retrospektiivisen kerronnan muotona. Kerronta tapahtuu pääosin nuoren Frankien äänellä, eikä siinä ole avointa itsereflektiota. Lisäksi tutkielmassa pohditaan implisiittisen tekijän mahdollisuutta omaelämäkerrallisessa teoksessa. Kerronnan analyysissa teoreettisena lähtökohtana toimii James Phelanin teos Living to tell about it.

Lapsuus on keskeinen ajanjakso omaelämäkerrallisessa kirjallisuudessa, niin myös Angela’s Ashesissa. Poikkeuksellista Angela’s Ashesissa on kuitenkin sen, että retrospektiivinen tarina kerrotaan lähinnä lapsen äänellä ja lapsen näkökulmasta. Analyysissä eritellään sitä, miten lapsuus rakentuu tekstuaalisin keinoin ja mitä lapsuuskuvaukselle ominaista Angela’s Ashesissa on.

Analyysin tarkoituksena on löytää Angela’s Ashesille paikka omaelämäkerrallisen kirjallisuuden traditiossa. Tutkimuksen lopputulos on, että teos on omaelämäkerrallinen ja sitä voitaisiin perustellusti pitää myös autofiktiona. Analyysillä pyritään osoittamaan, että autofiktiivisyys syntyy toisaalta kerronnan käyttämistä fiktiivisistä keinoista ja toisaalta sisällön omaelämäkerralliselle tekstille tyypillisistä aineksista.

Hakusanoja: Angela’s Ashes, autofiktio, Frank McCourt, lapsuus, omaelämäkerrallinen teksti, omaelämäkerrallisuus