Työn ja perheen vuorovaikutus suomalaisten johtajien kokemana

Abstract

Tutkimuksen tarkoituksena oli tarkastella työn ja perheen välistä vuorovaikutusta suomalaisten johtajien kokemana. Tarkastelun kohteena oli sekä kielteinen että myönteinen siirräntä työstä perheeseen ja perheestä työhön. Tavoitteena oli tutkia kunkin siirräntätyypin yleisyyttä sekä työhön ja perheeseen liittyviä tekijöitä, jotka voisivat selittää johtajien työn ja perhe-elämän välisiä siirräntäkokemuksia. Lisäksi tarkasteltiin, onko nais- ja miesjohtajien työn ja perheen siirräntä- kokemusten yleisyydessä ja kokemuksia selittävissä tekijöissä eroja.

Tutkimus perustuu laajempaan kyselyaineistoon, josta tämän tutkimuksen kohderyhmäksi valittiin ne johtajat, jotka olivat vastanneet työn ja perheen välistä vuorovaikutusta mittaaviin osioihin.

Toisin sanoen he olivat työelämässä mukana ja heillä oli myös perhe (puoliso ja/tai lapsia). Tällaisia johtajia oli kaikkiaan 1214. Naisia heistä oli 28 % ja miehiä 72 %. Naisten keski-ikä oli 47 vuotta ja miesten 48 vuotta. Kotona asuvia lapsia oli suurimmalla osalla (noin 60 %:lla) ja valtaosa (yli 90 %) eli parisuhteessa.

Tulokset osoittivat, että työn ja perheen välinen vuorovaikutus koettiin useammin myönteisesti kuin kielteisesti. Myönteistä siirräntää perheestä työhön ilmoitti kokevansa noin kaksi kolmasosaa tutkituista ja noin yksi kolmasosa raportoi kokevansa myönteistä siirräntää työstä perheeseen. Sen sijaan tutkituista vain noin neljäsosan havaittiin kokevan kielteistä siirräntää työstä perheeseen ja etenkin kielteinen siirräntä perheestä työhön oli harvinaista (alle 2 %).

Naisjohtajat ilmoittivat kokevansa miesjohtajia enemmän myönteistä siirräntää työn ja perheen välillä; myönteisessä siirrännässä työstä perheeseen ero oli merkitsevä ja perheestä työhön suuntautuvassa myönteisessä siirrännässä ero oli erittäin merkitsevä. Sen sijaan nais- ja mies- johtajien välillä ei ollut merkitsevää eroa kielteisen työstä perheeseen siirrännän kokemisessa. Kun kielteistä siirräntää tarkasteltiin tarkemmin jakamalla se aikaan ja kuormitukseen perustuvaan kielteiseen siirräntään, sukupuolten välillä havaittiin eroa. Miesjohtajat kokivat naisjohtajia enemmän aikaan perustuvaa kielteistä työ-perhesiirräntää, kun taas naiset kokivat miehiä enemmän kuormitukseen perustuvaa kielteistä työstä perheeseen siirräntää. Perheestä työhön suuntautuva kielteinen siirräntä oli yhtä harvinaista nais- ja miesjohtajien keskuudessa.

Regressioanalyysit paljastivat, että myönteistä työn ja perheen välistä siirräntää selitti parhaiten parisuhdetyytyväisyys. Tämä päti etenkin selitettäessä perheestä työhön suuntautuvaa myönteistä siirräntää. Kielteisestä työstä perheeseen suuntautuvaa siirräntää selitti parhaiten työhön liittyvät tekijät ja näistä etenkin työssä koetut ponnistukset. Vastaavasti perheeseen liittyvät tekijät olivat olennaisempia kielteisen perheestä työhön suuntautuvan siirrännän selittäjiä kuin työhön liittyvät tekijät. Eniten kielteistä siirräntää perheestä työhön selitti tyytymättömyys parisuhteeseen. Selittäjät olivat samoja nais- ja miesjohtajien kokemuksia tarkasteltaessa.

Kaikkiaan suomalaiset johtajat kokivat työn ja perheen yhteensovittamisen useammin myönteisenä kuin kielteisenä kokemuksena. Tulevaisuudessa tulisikin yhä useammin tutkia kielteisen vuorovaikutuksen lisäksi työn ja perheen välistä myönteistä vuorovaikutusta.

Avainsanat: työn ja perheen vuorovaikutus, kielteinen siirräntä, myönteinen siirräntä, johtajat, sukupuoli