Kuntien ja yksityisten sosiaalipalvelujen tuottajien välinen kumppanuus Pirkanmaalla

Abstract

Kuntien rooli palveluntuotannossa on muuttunut 2000-luvulla. Julkisen ja yksityisen sektorin välinen yhteistyö on lisääntynyt, sillä kunnat etsivät uusia ja tehokkaita keinoja palvelujen tuottamiseksi. Yksi palvelutuotannon muoto on kuntien ja yksityisten palveluntuottajien välinen kumppanuus – Public Private Partnership (PPP). PPP mielletään usein erilaisiin hankkeisiin, mutta se voidaan nähdä pitkäkestoisempana julkisen ja yksityisen sektorin välisenä yhteistyönä muillakin toimialueilla kuin infrastruktuurissa.

Tutkimuksessa tarkastellaan kuntien ja yksityisten sosiaalipalvelujen tuottajien välistä kumppanuutta Pirkanmaan kunnissa. Tutkimuksen tavoitteena on selvittää kuntien kokemuksia ja vaikuttavuutta toteutuneesta kumppanuudesta, sekä miten sitä voidaan tulevaisuudessa kehittää kuntien ja yksityisten sosiaalipalvelujen tuottajien välillä. Potentiaalisena yhteistyökumppanina on käsitelty yksityistä, sosiaalista yritystä, joka voidaan nähdä tulevaisuudessa kuntien palvelujen järjestäjänä sekä samalla vajaakuntoisten ja pitkäaikaistyöttömien työllistäjänä. Sosiaalisten yritysten lukumäärä onkin Suomessa lisääntynyt tasaista vauhtia. Kunnat voivat palveluhankinnoissaan huomioida näin myös eettiset lähtökohdat työllistämisvaikutusten kautta.

Tutkimus on toteutettu lomaketutkimuksena touko-heinäkuussa 2007. Empiirinen aineisto on koottu lähettämällä kyselylomake Pirkanmaan 28 kunnan peruspalvelujohtajalle, sosiaalijohtajalle tai sosiaalipalveluhankinnoista vastaavalle henkilölle. Vastauksia saapui kymmenestä Pirkanmaan kunnasta. Vastausprosentiksi muodostui 35,7.

Vuoden 2007 helmikuussa voimaan tullut laki kunta- ja palvelurakenneuudistuksesta luo jatkotutkimusmahdollisuudet tarkastella yksityisen ja julkinen sektorin kumppanuuden kehittymistä ja kokemuksia esimerkiksi 2–3 vuoden kuluttua tai vaihtoehtoisesti puitelain määräajan päättymisen jälkeen. Myös kumppanuuden käsitteellinen puoli tulee ajan myötä laajentumaan ja selkiytymään, sillä sektorien välistä kriittistä kumppanuustutkimusta tarvitaan huomattavasti lisää.

Tutkimuksen empiirisestä osuudesta käy ilmi, että kuntien ja yksityisten sosiaalipalvelujen tuottajien välistä kumppanuutta on ollut kunta- ja palvelurakenneuudistusta edeltävästikin. Kunnissa uudistus on kuitenkin vauhdittanut pohdintaa sosiaalipalveluiden suunnittelussa ja hankinnassa.

Avainsanat: kumppanuus, Public Private Partnership, sosiaalipalvelut, yksityinen sosiaalipalvelujen tuottaja, sosiaalinen yritys