Kartta hyvään toimintaan. Georg Henrik von Wrightin (normatiivinen) hyväkäsite ja G.E. Moore

Abstract

Tutkielmassa tarkastellaan Georg Henrik von Wrightin hyvä-analyysia verraten sitä erityisesti G. E. Mooren analyyttiseen etiikkaan. Hyvä-analyysissa keskitytään moraaliseen hyvään ja analyysin kautta hahmotellaan lähestymistapoja eettiseen toimintaan. Edelleen tällä pyritään piirtämään karttaa eri vaihtoehdoista toimia, mikä konkretisoi moraalin kompleksisuuden. Oikeus ja hyvyys ovat von Wrightille moraalin peruskäsitteitä. Hyvän suhteen puolestaan hyvä aikomus, hyvä teko ja hyvä ihminen ovat keskeisiä.

Tutkielma tuo esiin, miten von Wrightin seikkaperäisestä ja täsmällisestä analyysista on löydettävissä myös selvästi normatiivisia väitteitä ja taustaoletuksia. von Wright toteaa muun muassa, että velvollisuutemme on toimia niin että edistämme tai kunnioitamme toisen hyvää. Emme voi kuitenkaan nostaa toisen ihmisen hyvää oman hyvämme yläpuolelle, vaan niiden tulee olla tasavertaisia. Lisäksi ihmisen hyväntahtoisuus pysyvänä luonteenpiirteenä on moraalisesti tärkeämpää kuin yksittäiset teot.

Työssä pyritään asemoimaan von Wrightin etiikkaa yleisen filosofisen etiikan kenttään, mutta todetaan pian sen sijoittuvan monessa suhteessa välimaastoon. Muun muassa subjektivismin ja objektivismin sekä utilitarismin ja velvollisuusetiikan osalta von Wrightille on vaikea löytää selkeää puolta. G. E. Mooren kanssa von Wrightillä on paljon yhtäläisyyksiä erityisesti kysymyksenasettelun ja systemaattisen tarkastelutavan suhteen. Tulosten osalta von Wright ei kuitenkaan täysin allekirjoita esimerkiksi Mooren intuitionismia, saati hyvän määrittelemättömyyttä tai ideaalia utilitarismia.

Avainsanat: G. H. von Wright, hyvä, hyvä teko, moraalinen hyvä, oikeus, velvollisuus