Avanneleikatun potilaan ja läheisen tuensaati ja selviytyminen hoitojakson aikana läheisen kuvaamana
LIIMATAINEN, TEIJA (2008)
LIIMATAINEN, TEIJA
2008
Hoitotiede - Nursing Science
Lääketieteellinen tiedekunta - Faculty of Medicine
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2008-01-30
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-17656
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-17656
Tiivistelmä
Pysyvästi avanneleikattuja on Suomessa arviolta noin 5000 ja lisäksi suuri määrä väliaikaisesti avanneleikattuja. Syöpäsairauksien lisääntymisen ja väestön vanhenemisen vuoksi avanneleikattujen määrä tulee tulevaisuudessa lisääntymään. Tutkimuksen tarkoituksena oli kuvata avanneleikatun potilaan ja läheisen tuensaantia sekä selviytymistä hoitojakson aikana läheisen näkökulmasta. Tutkimuksen avulla haluttiin lisätä potilasta ja läheistä koskevaa tutkimustietoa siitä, miten tuensaanti toteutui hoitojakson aikana ja kuinka avanneleikkaus vaikutti potilaan ja läheisen selviytymiseen.
Tutkimusta varten haastateltiin kymmenen avanneleikatun potilaan läheistä. Läheiset olivat pääasiallisesti potilaan puolisoita. Potilaiden avanneleikkaus tehtiin syövän tai tulehduksellisen suolistosairauden vuoksi. Potilaiden läheisten haastattelut tehtiin keväällä 2007, noin neljä viikkoa leikkauksen jälkeen. Haastattelut tehtiin puolistrukturoituna ja haastattelurunkona käytettiin sosiaalisen tuen käsitettä, joka jaettiin tiedolliseen, emotionaaliseen ja konkreettiseen tukeen. Tutkimusaineiston analyysimenetelmänä käytettiin induktiivista sisällön analyysia.
Avanneleikatun potilaan ja läheisen tuensaanti koostui tiedonsaannista ja ohjauksesta, emotionaalisesta tuesta, hoitoympäristön vaikutuksesta sekä läheisen osallistumisesta potilaan hoitoon. Potilaat ja läheiset saivat tietoa monella tavalla ja pääsääntöisesti tieto oli riittävää ja ohjaus onnistunutta. Läheisen tiedonsaantiin vaikutti oleellisesti heidän osallistumisensa potilaan hoitoon. Potilaat ja läheiset saivat emotionaalista tukea omahoitajalta. Hoitohenkilökunnalta saadun tuen lisäksi potilas ja läheinen antoivat tukea toisilleen sekä saivat tukea sukulaisilta ja ystäviltä. Läheiset kaipasivat enemmän vertaistukea. Tulokset osoittavat, että läheisen läsnäolo ja yhteydenpito potilaaseen nähtiin tärkeänä, mutta silti heitä ei aktiivisesti kannustettu osallistumaan potilaan hoitoon. Avanneleikatun potilaan ja läheisen selviytyminen hoitojakson aikana muodostui sairauden ja avanteen aiheuttamasta muutoksesta potilaan ja läheisen elämässä, toiminnallisesta selviytymisestä sekä sopeutumisesta sairauteen ja avanteeseen. Läheisen kokemuksen mukaan potilaan avanne ja sairaus aiheuttivat muutoksia arkielämästä selviytymiseen. Avanneleikatut potilaat kokivat avanteen toimintaan liittyviä pelkoja.
Avanneleikatun potilaan hoitotyötä tulee kehittää niin, että hoitohenkilökunta huomioi läheiset osana potilaan hoitoa. Potilaan ja läheisen ohjauksen ajankohtia ja sisältöjä tulee tarkistaa, jotta potilas ja läheinen saisivat tukea selviytyäkseen sairauden ja avanteen aiheuttamista muutoksista.
Avainsanat: syöpäpotilas, läheinen, avanne, sosiaalinen tuki, selviytyminen
Tutkimusta varten haastateltiin kymmenen avanneleikatun potilaan läheistä. Läheiset olivat pääasiallisesti potilaan puolisoita. Potilaiden avanneleikkaus tehtiin syövän tai tulehduksellisen suolistosairauden vuoksi. Potilaiden läheisten haastattelut tehtiin keväällä 2007, noin neljä viikkoa leikkauksen jälkeen. Haastattelut tehtiin puolistrukturoituna ja haastattelurunkona käytettiin sosiaalisen tuen käsitettä, joka jaettiin tiedolliseen, emotionaaliseen ja konkreettiseen tukeen. Tutkimusaineiston analyysimenetelmänä käytettiin induktiivista sisällön analyysia.
Avanneleikatun potilaan ja läheisen tuensaanti koostui tiedonsaannista ja ohjauksesta, emotionaalisesta tuesta, hoitoympäristön vaikutuksesta sekä läheisen osallistumisesta potilaan hoitoon. Potilaat ja läheiset saivat tietoa monella tavalla ja pääsääntöisesti tieto oli riittävää ja ohjaus onnistunutta. Läheisen tiedonsaantiin vaikutti oleellisesti heidän osallistumisensa potilaan hoitoon. Potilaat ja läheiset saivat emotionaalista tukea omahoitajalta. Hoitohenkilökunnalta saadun tuen lisäksi potilas ja läheinen antoivat tukea toisilleen sekä saivat tukea sukulaisilta ja ystäviltä. Läheiset kaipasivat enemmän vertaistukea. Tulokset osoittavat, että läheisen läsnäolo ja yhteydenpito potilaaseen nähtiin tärkeänä, mutta silti heitä ei aktiivisesti kannustettu osallistumaan potilaan hoitoon. Avanneleikatun potilaan ja läheisen selviytyminen hoitojakson aikana muodostui sairauden ja avanteen aiheuttamasta muutoksesta potilaan ja läheisen elämässä, toiminnallisesta selviytymisestä sekä sopeutumisesta sairauteen ja avanteeseen. Läheisen kokemuksen mukaan potilaan avanne ja sairaus aiheuttivat muutoksia arkielämästä selviytymiseen. Avanneleikatut potilaat kokivat avanteen toimintaan liittyviä pelkoja.
Avanneleikatun potilaan hoitotyötä tulee kehittää niin, että hoitohenkilökunta huomioi läheiset osana potilaan hoitoa. Potilaan ja läheisen ohjauksen ajankohtia ja sisältöjä tulee tarkistaa, jotta potilas ja läheinen saisivat tukea selviytyäkseen sairauden ja avanteen aiheuttamista muutoksista.
Avainsanat: syöpäpotilas, läheinen, avanne, sosiaalinen tuki, selviytyminen