JOS NAISTA MISSÄ TARVITAAN Naisen asema ja rooli puolueiden naisjärjestöjen lehdissä 1960-luvulla

Abstract

1960-luvun vasemmistolaisessa suhdanteessa nousi esiin kysymys naisen asemasta ja roolista yhteiskunnaassa. Keskustelun herättäjänä toimi akateemisten vasemmistoradikaalien perustama Yhdistys 9. Se loi sukupuolten erilaisuuden sijasta sukupuolten samankaltaisuudelle rakentuvaa tasa-arvoajattelua. Yhdistys 9 tavoitteli naisten laaja-alaista yhteiskunnallista osallistumista. Yhdistys halusi naisten vapautuvan tilanteesta, jossa heidän piti valita perheen ja ansiotyön väliltä. Vaatimukseksi nousi perheen ja työn yhtäaikainen yhdistäminen, ja sen mahdollistamiseksi oli kehitettävä julkista päivähoitoa.

Tutkimuskirjallisuudessa 1960-luku näyttäytyy naisen aseman kannalta murroskautena, mutta oliko se todella sitä? Tässä tutkimuksessa tarkastelen naisen asemaa ja roolia 1960-luvulla puolueiden naisjärjestöjen näkökulmasta. Selvitän, millainen naiskäsitys puolueiden naisjärjestöillä oli, ja miten naisjärjestöissä suhtauduttiin Yhdistys 9 esittämiin vaatimuksiin naisen roolin muuttamisesta. Pyrin selvittämään, kuinka laajalle yhteiskuntaan Yhdistys 9 ajama uusi naiskäsitys oli levinnyt. Oliko se vain pienen radikaalin vasemmistosiiven tavoite, vai oliko sillä kannatusta kaikkien yhteiskuntaryhmien naisten keskuudessa?

Puolueiden naisjärjestöt ovat naisen aseman kannalta tarkasteltuna mielenkiintoinen tutkimuskohde, sillä niiden tarkoituksena on edistää naisten yhteiskunnallista aktiivisuutta ja tietoisuutta. Poliittiset naisjärjestöt ovat olleet merkittäviä yhteiskunnallisia toimijoita, joilla on ollut tärkeä osuus uusien aatteiden levittämisessä laajempiin naispiireihin. Olen valinnut tutkittavakseni kolme erilaista puoluesuuntaa edustavaa naisjärjestöä: Kokoomuksen Naisten Liitto, Sosialidemokraattinen Naisliitto sekä Keskustapuolueen Naiset. Nämä naisjärjestöt edustavat merkittävimpiä suuntauksia suomalaisessa puoluekentässä. Tutkimukseni pääaineistona ovat puolueiden naisjärjestöjen lehdet, keskustan Avain, sosialidemokraattien Tulevaisuus sekä kokoomuksen Suomen Nainen. Lehtien käyttö tarjoaa mahdollisuuden selvittää naisjärjestöjen näkemyksiä yhteiskunnassa pinnalla olevista asioista. Lehdet toimivat tärkeinä tiedotuskanavina jäsenien suuntaan ja lisäksi järjestöjen johtohahmot olivat voimakkaasti mukana lehtien toimituskunnissa. Näin ollen lehtien voidaan katsoa edustaneen järjestöjen virallista kantaa

Yhdistys 9 piirissä kotiäitiys leimautui vanhanaikaiseksi ja ansioäitiys saavutti sen kannattajakunnassa hegemonisen aseman. Sen sijaan puolueiden naisjärjestöissä naisille suotiin molemmat roolit. Keskustapuolueen naisjärjestön familistinen ajattelutapa tuki kuitenkin avoimesti kotiäitiyttä. Keskustan naiset pitivät perheellisen naisten oikeana paikkana kotia ja he halusivat kohottaa kotiäidin roolia äidinpalkan avulla ja lisäämällä naisten koulutusta perheenäidin ammattiin. Keskustan naisjärjestössä alkoivat kuitenkin yhteiskunnallisen rakennemuutoksen myötä naisten ansiotyöhön liittyvät kysymykset saada suurempaa sijaa. Kokoomuksen ja sosialidemokraattien naisliitot kannattivat naisten vapautta valita oma paikkansa. Naisjärjestöissä huomioitiinkin tasapuolisesti ansioäitien ja kotiäitien aseman parantaminen. Naisten ansiotyön piti kuitenkin tapahtua omasta vapaasta tahdosta, ja taloudellisen pakon seurauksena tapahtuvaan ansiotyöhön yhteiskunnan piti puuttua. Perhe-elämä ei myöskään saanut kärsiä liikaa työnteosta. Naisilla oli edelleen pääasiallinen vastuu kodin- ja lastenhoidosta, mutta miesten lisääntyvää osallistumista kodinaskareisiin toivottiin.

Kolmen puolueen naisjärjestön tarkastelun perusteella voi todeta, etteivät Yhdistys 9 ajatukset nauttineet vielä 1960-luvulla kovin laaja-alaista kannatusta. Naisen aseman uudelleen määrittämiseen ja sukupuoliroolien muuttamiseen oltiin vasta heräämässä, ja perinteisemmällä sukupuoliroolien mukaisella ajattelulla oli edelleen kannatusta. Yhdistys 9 koettiin vanhojen naisjärjestöjen taholla uhaksi ja sen ajatuksia pidettiin vielä liian radikaaleina maltillisemman linjan kannattajien keskuudessa. Perinteiset kotiäidin ja mieselättäjän roolit olivat edelleen täysin hyväksyttyjä sukupuolirooleja puolueiden naisjärjestössä. Kotiäitiys ei ollut silti ainoa hyväksytty naiskuva. Naisia ei haluttu sitoa pelkästään kodin piiriin ja julkista toimintakenttää pidettiin heille avoimena. Nainen toimi miehen rinnalla järjestötoiminnassa yhteiskunnallisena vaikuttajana, ja hän osallistui myös omalla panoksellaan perheensä elatukseen.