"Hyvälle löytyisi lukijoita" - Tampereen yliopiston opiskelijan ajatuksia Aamulehdestä
SILLANPÄÄ, JENITA (2007)
2007
Tiedotusoppi - Journalism and Mass Communication
Yhteiskuntatieteellinen tiedekunta - Faculty of Social Sciences
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2007-12-18
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-17562
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-17562
Tiivistelmä
Tutkielmassa tarkastellaan, millainen asema Tampereen seudun ykköslehdellä Aamulehdellä on Tampereen yliopiston opiskelijan elämässä. Erityisenä kiinnostuksen kohteena on se, miten lehti voisi houkutella enemmän opiskelijoita lehden lukijoiksi ja toisaalta tietysti myös lehden tilaajiksi.
Tutkielman teoriaosan tukipilareiksi muodostuu ajatus siitä, että ongelma levikkien laskusta ja nuorten karkaamisesta muun median käyttäjiksi on kaikkien sanomalehtitalojen yhteinen kansainvälinen ongelma – ei vain Aamulehden ongelma. Nuorten lukijoiden saavuttamiseksi on perustettu erilaisia projekteja ympäri maailmaa, mutta ne keskittyvät pääasiassa alle täysi-ikäisten lukijoiden tavoittamiseen. Nuorten aikuisten lukijasegmentti on joko unohdettu tietoisesti tai sitten kukaan ei ole osannut ajatella nuorten aikuisten saattavan olla vielä viljavaa maaperää uusien lukijoiden houkuttelemisessa.
Koko tutkielman kattokäsitteenä voidaan pitää opiskelijuutta, jota käytän kuvaamaan heterogeenisen opiskelijajoukon elämänvaihetta. Elämänvaiheen näkyvimpänä yhdistävänä tekijänä voidaan pitää epäsäännöllisyyttä, sillä kaikki näyttäytyy epäsäännöllisenä: opiskelu, työt, asuminen – elämä yleensä. Elämänvaihetta voidaankin pitää tärkeänä joukkoviestinnän käytön indikaattorina.
Tutkielma on yleisötutkimus, joka sijoittuu mediakäyttötutkimusten ja lukijatutkimusten välimaastoon. Tutkielman empiirinen osa toteutettiin keväällä 2005 kahdessa eri osassa. Ensimmäisessä vaiheessa järjestettiin sähköpostikysely (n=973). Lomaketutkimuksen tietoja syvennettiin ryhmäkeskustelulla, johon osallistui 12 aiemmin sähköpostikyselyyn vastannutta opiskelijaa.
Opiskelijan epäsäännöllinen elämänvaihe määrittää pitkälti sanomalehden lukemista – ja myös tilaamista. Nuoren aikuisen arki on kiireistä, eikä lehden ääreen pysähtymiseen ole aikaa. Epäsäännöllisyys näkyy myös talouden epävarmuutena. Raha onkin eräs merkittävistä tilaamattomuuden syistä. Opiskelijat kyllä lukevat sanomalehtiä, mutta kokevat tilaushinnan niin korkeaksi, etteivät tilaa lehteä. Opintotuki satsataan muihin asioihin, kun lehden saa käsiinsä muullakin tavalla kuin tilaamalla sen kotiin. Tästä muodostuukin sanomalehtitalolle varsinainen dilemma: kuinka saada opiskelijat maksamaan lehdestä, kun ilmaiseksi lehden ääreen pääseminen tuntuu olevan niin helppoa. Opiskelijat lukevat lehtensä esimerkiksi kirjastossa tai nappaavat ilmaiskappaleen kadulta.
Ongelma ei ole siinä, etteivätkö opiskelijat lukisi sanomalehteä, vaan siinä, miten heidät saadaan maksamaan lehdestään. Sanomalehden käyttöä määritteleekin niin onnistunut vastaaminen kohderyhmän tarpeisiin kuin lehden sopiminen kohderyhmän elämäntilanteeseenkin. Opiskelijat toivovatkin sanomalehdeltä perinteisen uutismaisuuden lisäksi laajempia taustoittavia artikkeleita. Harhaluulot siitä, että nuoret lukijat kaipaavat sanomalehdeltäkin hömppää, voidaan unohtaa. Laatu ratkaisee ja liian revittelevät otsikot saavat kriittisen yliopisto-opiskelijan pillastumaan.
Tutkielman teoriaosan tukipilareiksi muodostuu ajatus siitä, että ongelma levikkien laskusta ja nuorten karkaamisesta muun median käyttäjiksi on kaikkien sanomalehtitalojen yhteinen kansainvälinen ongelma – ei vain Aamulehden ongelma. Nuorten lukijoiden saavuttamiseksi on perustettu erilaisia projekteja ympäri maailmaa, mutta ne keskittyvät pääasiassa alle täysi-ikäisten lukijoiden tavoittamiseen. Nuorten aikuisten lukijasegmentti on joko unohdettu tietoisesti tai sitten kukaan ei ole osannut ajatella nuorten aikuisten saattavan olla vielä viljavaa maaperää uusien lukijoiden houkuttelemisessa.
Koko tutkielman kattokäsitteenä voidaan pitää opiskelijuutta, jota käytän kuvaamaan heterogeenisen opiskelijajoukon elämänvaihetta. Elämänvaiheen näkyvimpänä yhdistävänä tekijänä voidaan pitää epäsäännöllisyyttä, sillä kaikki näyttäytyy epäsäännöllisenä: opiskelu, työt, asuminen – elämä yleensä. Elämänvaihetta voidaankin pitää tärkeänä joukkoviestinnän käytön indikaattorina.
Tutkielma on yleisötutkimus, joka sijoittuu mediakäyttötutkimusten ja lukijatutkimusten välimaastoon. Tutkielman empiirinen osa toteutettiin keväällä 2005 kahdessa eri osassa. Ensimmäisessä vaiheessa järjestettiin sähköpostikysely (n=973). Lomaketutkimuksen tietoja syvennettiin ryhmäkeskustelulla, johon osallistui 12 aiemmin sähköpostikyselyyn vastannutta opiskelijaa.
Opiskelijan epäsäännöllinen elämänvaihe määrittää pitkälti sanomalehden lukemista – ja myös tilaamista. Nuoren aikuisen arki on kiireistä, eikä lehden ääreen pysähtymiseen ole aikaa. Epäsäännöllisyys näkyy myös talouden epävarmuutena. Raha onkin eräs merkittävistä tilaamattomuuden syistä. Opiskelijat kyllä lukevat sanomalehtiä, mutta kokevat tilaushinnan niin korkeaksi, etteivät tilaa lehteä. Opintotuki satsataan muihin asioihin, kun lehden saa käsiinsä muullakin tavalla kuin tilaamalla sen kotiin. Tästä muodostuukin sanomalehtitalolle varsinainen dilemma: kuinka saada opiskelijat maksamaan lehdestä, kun ilmaiseksi lehden ääreen pääseminen tuntuu olevan niin helppoa. Opiskelijat lukevat lehtensä esimerkiksi kirjastossa tai nappaavat ilmaiskappaleen kadulta.
Ongelma ei ole siinä, etteivätkö opiskelijat lukisi sanomalehteä, vaan siinä, miten heidät saadaan maksamaan lehdestään. Sanomalehden käyttöä määritteleekin niin onnistunut vastaaminen kohderyhmän tarpeisiin kuin lehden sopiminen kohderyhmän elämäntilanteeseenkin. Opiskelijat toivovatkin sanomalehdeltä perinteisen uutismaisuuden lisäksi laajempia taustoittavia artikkeleita. Harhaluulot siitä, että nuoret lukijat kaipaavat sanomalehdeltäkin hömppää, voidaan unohtaa. Laatu ratkaisee ja liian revittelevät otsikot saavat kriittisen yliopisto-opiskelijan pillastumaan.