Perheen toiminta ja sosiaalinen tuki työttömyystilanteessa

Abstract

Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää työttömyystilanteessa olevan perheen toimivuutta Barnhillin (1979) terveen perheen systeemiteoreettisen mallin mukaan. Lisäksi selvitettiin perheen sosiaalisen tuen saantia ja tarvetta. Tavoitteena oli saada tietoa työttömyystilanteessa olevista perheistä ymmärryksen lisäämiseksi ja sosiaalisen tuen tarpeen tunnistamiseksi.

Tutkimuksen kohdejoukkona olivat Helsingin, Espoon ja Vantaan työvoimatoimistoissa, palvelukeskuksissa tai työttömien yhdistysten toimitiloissa asioivat työttömät perheelliset henkilöt tai heidän puolisonsa (N = 94). Kyselytutkimuksessa käytettiin Yhdysvalloissa kehitettyä perhedynamiikkamittaria (FDM2). Tilastollisina kuvailevina menetelminä käytettiin frekvenssi- ja prosenttijakaumia, keskiarvoja ja -hajontoja sekä ristiintaulukointia. Jatkoanalyysinä käytettiin varianssianalyysiä.

Tässä tutkimuksessa työttömien lapsiperheiden kokonaistoimivuus oli melko hyvää. Parhainta perheiden toiminta oli ulottuvuudella yhteenkuuluvuus ja huonointa ulottuvuudella joustavuus. Tarkasteltaessa taustatekijöiden yhteyttä perheen toimintaan havaittiin, että työttömyyden kestolla oli yhteyttä perheen toimintaan siten, että alle kolme kuukautta työttömänä olleiden perheen toiminta oli parhainta kaikilla ulottuvuuksilla ja työttömyyden pitkittyessä perheen toiminta huononi kaikilla ulottuvuuksilla. Perheenjäsenten lukumäärällä ei ollut yhteyttä perheen toimintaan, mutta lasten iällä havaittiin olevan yhteyttä perheen toimintaan siten, että perheet, joissa oli vain alle kouluikäisiä lapsia toimivat paremmin kaikilla ulottuvuuksilla kuin perheet, joissa oli yksi tai useampi kouluikäinen lapsi. Vertailu aiempiin, Suomessa tehtyihin perhedynamiikka tutkimuksiin, osoitti, että työttömien lapsiperheiden toiminta oli huonompaa useimmilla ulottuvuuksilla.

Sosiaalisen tuen osalta havaittiin, että enemmistö vastaajista oli saanut sosiaalista tukea. Sosiaalisen tuen lähteistä merkittävin oli puoliso. Sosiaalinen tuki koettiin kuitenkin osin riittämättömänä. Sosiaalista tukea toivottiin eniten sukulaisilta ja toivotun tuen muoto oli emotionaalinen tuki ja käytännöllinen apu. Toiseksi eniten tukea toivottiin sosiaalihuollon työntekijöiltä ja toivotun tuen muoto oli käytännöllinen apu. Työttömyystilanteessa olevat perheet toivovat siis saavansa formaalista tukea informaalisen tuen lisäksi. Sosiaalisen tuen ja perheen toiminnan yhteydestä havaittiin, että emotionaalista tukea saaneiden perheen toiminta oli parempaa kaikilla ulottuvuuksilla kuin niillä perheillä, jotka eivät tukea saaneet.

Tulosten perusteella on tärkeää kiinnittää huomiota työttömyystilanteessa oleviin lapsiperheisiin, heidän yksilöllisen tilanteensa huomioimiseksi sekä mahdollisen tuen tarpeen tunnistamiseksi. Tämä edellyttää terveydenhuollolta sekä muilta työttömien perheiden kanssa toimijoilta tietoa perhedynamiikasta ja perhekeskeisyyden huomioimista kaikissa asiakkuustilanteissa.

Avainsanat: työttömyys, perheen toimivuus, sosiaalinen tuki