Suomen menneen ajan tempusten semantiikka unkarilaisilla kielenoppijoilla
VALMU, JENNI (2007)
2007
Suomen kieli - Finnish Language
Humanistinen tiedekunta - Faculty of Humanities
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2007-12-10
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-17520
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-17520
Tiivistelmä
Tutkielmassa selvitän sitä, miten suomea vieraana kielenä opiskelevat, äidinkielenään unkaria puhuvat informantit käyttävät suomen kielen menneen ajan tempuksia. Pyrin selvittämään sitä, mitkä tempusjärjestelmän osa-alueet tuottavat erityisesti vaikeuksia ja mitkä taas ovat helpommin omaksuttavissa. Perehdyn myös siihen, miten tempusten käytön hallinta kehittyy yliopisto-opintojen aikana sekä siihen, miten informanttien äidinkielen tempus- ja aspektijärjestelmä vaikuttaa suomen tempusten käyttöön.
Olen toteuttanut tutkimuksen kyselylomakkeen avulla. Kyselylomake koostuu dialogitestistä ja taustatietokyselystä. Testitehtävät on tehnyt 25 ensimmäisen vuosikurssin opiskelijaa ja 17 neljännen vuosikurssin opiskelijaa. Verrokkiryhmänä testin on tehnyt myös 25 äidinkielistä yliopisto-opiskelijaa.
Muodollisessa opetuksessa annetut tempusten käyttöön liittyvät yksinkertaisimmat säännöt tunnetaan melko hyvin, mutta tempusten erityistehtävät eivät ole kovinkaan tuttuja. Tempusten käyttö on aika yksipuolista ja monet käyttävät tempuksia mekaanisesti tilanteista vaihtelua huomioimatta. Tepmusten merkityksistä tunnetaan vain osa ja erityisesti imperfektin ja perfektin erottaminen toisistaan koetaan haastavaksi. Sääntöjä sovelletaan usein kriteeripohjaisesti eikä aina hahmoteta eri tempusten sisältämiä ajallisia viittaussuhteita. Esimerkiksi imperfekti ja perfekti saatetaan ymmärtää keskenään samaviitteisiksi. Äidinkielen tempusjärjestelmällä näyttäisi olevan suuri merkitys suomen kielen tempusten käyttämiseen. Vaikuttaa siltä, että informanteille äidinkielestä tuttu imperfekti käsitetään jonkinlaiseksi yleispäteväksi menneen ajan tempukseksi.
Asiasanat: suomi vieraana kielenä, vieraan kielen oppiminen, tempusten käyttö, äidinkielen siirtovaikutus
Olen toteuttanut tutkimuksen kyselylomakkeen avulla. Kyselylomake koostuu dialogitestistä ja taustatietokyselystä. Testitehtävät on tehnyt 25 ensimmäisen vuosikurssin opiskelijaa ja 17 neljännen vuosikurssin opiskelijaa. Verrokkiryhmänä testin on tehnyt myös 25 äidinkielistä yliopisto-opiskelijaa.
Muodollisessa opetuksessa annetut tempusten käyttöön liittyvät yksinkertaisimmat säännöt tunnetaan melko hyvin, mutta tempusten erityistehtävät eivät ole kovinkaan tuttuja. Tempusten käyttö on aika yksipuolista ja monet käyttävät tempuksia mekaanisesti tilanteista vaihtelua huomioimatta. Tepmusten merkityksistä tunnetaan vain osa ja erityisesti imperfektin ja perfektin erottaminen toisistaan koetaan haastavaksi. Sääntöjä sovelletaan usein kriteeripohjaisesti eikä aina hahmoteta eri tempusten sisältämiä ajallisia viittaussuhteita. Esimerkiksi imperfekti ja perfekti saatetaan ymmärtää keskenään samaviitteisiksi. Äidinkielen tempusjärjestelmällä näyttäisi olevan suuri merkitys suomen kielen tempusten käyttämiseen. Vaikuttaa siltä, että informanteille äidinkielestä tuttu imperfekti käsitetään jonkinlaiseksi yleispäteväksi menneen ajan tempukseksi.
Asiasanat: suomi vieraana kielenä, vieraan kielen oppiminen, tempusten käyttö, äidinkielen siirtovaikutus