Yliopistoyhteisön ulkopuolisten jäsenien merkitys yliopiston hallituksen toiminnassa
LEINIÖ, LEENA (2007)
LEINIÖ, LEENA
2007
Hallintotiede - Administrative Science
Kauppa- ja hallintotieteiden tiedekunta - Faculty of Economics and Administration
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2007-12-07
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-17500
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-17500
Tiivistelmä
Tämän tutkimuksen tavoitteena oli selvittää, mikä on yliopistoyhteisön ulkopuolisten jäsenien merkitys yliopistojen hallitusten toiminnassa. Tutkimuksessa pyrittiin vastaamaan osakysymyksiin: Miten yliopistoyhteisön ulkopuolisten jäsenien osallistuminen näkyy käytännössä hallitusten toiminnassa? Miten yliopistojen hallitusten ulkopuoliset jäsenet edistävät yliopiston yhteiskunnallista vuorovaikutusta? Mitä sidosryhmää hallitusten ulkopuoliset jäsenet edustavat? Tutkimuskohdetta lähestyttiin hallintotieteellisestä näkökulmasta pääasiassa organisaation ja hallinnon tasolla.
Tutkimuksessa perehdyttiin aihetta taustoittavan suomalaisen ja kansainvälisen keskustelun, yliopisto-organisaation erityisluonteen, yliopiston johtamisen sekä yliopiston yhteiskunnallisen palvelutehtävän tarkasteluun, jonka pohjalta laadittiin tutkimuksen teoriaosa sekä avoin kyselylomake. Tutkimuksen kohderyhmäksi valittiin sellaisten yliopistojen hallintojohtajat, joissa oli ollut ulkopuolisia jäseniä vuonna 2006. Tällaisia yliopistoja oli kahdeksantoista, joista viidentoista yliopiston hallintojohtajat vastasivat kyselyyn. Aineiston analysoinnin menetelmänä käytettiin käsiteanalyysiä.
Vastauksena varsinaiseen tutkimusongelmaan voitiin esittää johtopäätös, jonka mukaan ulkopuolisten jäsenien merkitys voi vaihdella huomattavasti erilaisten yliopistojen välillä. Tutkimuksen empiirisistä tuloksista havaittiin, että ulkopuolisten jäsenien osallistuminen yliopiston strategian luomiseen nähtiin tasaisesti joko pienenä ja maltillisena tai suurena ja merkittävänä. Suurin osa vastaajista koki kuitenkin, että ulkopuoliset jäsenet ovat merkittäviä keskustelun tason nostajia hallitusten kokouksissa ja vaikuttavat yleisesti ottaen myönteisesti ja rakentavasti hallituksen työskentelyilmapiiriin. Sidosryhmistä tai taustaorganisaatioista tullut osaaminen koettiin näin ollen kaikissa yliopistoissa kehittävänä ja positiivisena voimavarana.
Selkeänä kehittämisehdotuksena vastaajien enemmistö esitti ulkopuolisten jäsenien määrän kasvattamista. Osa vastaajista tosin korosti, että lisäämisen tulee olla maltillista ja harkinnanvaraista. Toisena kehittämiskohteena nähtiin ulkopuolisten jäsenien kouluttaminen ja heidän tietoisuutensa lisääminen yliopistojen toiminnasta. Tutkimuksen empiirisen aineiston avulla voitiin lisäksi päätellä, että ulkopuoliset jäsenet edistävät yliopistojen yhteiskunnallista vuorovaikutusta, vaikkakin yhteistyötä voitaisiin vielä kehittää. Ulkopuolisten jäsenien sidosryhmät poikkesivat myös toisistaan, kun vertailtiin kauppakorkeakouluja, teknillisiä korkeakouluja ja yliopistoja, taideyliopistoja sekä monialaisia yliopistoja. Yliopistoyhteisön ulkopuolisten jäsenien merkitys hallituksen toiminnassa vaikuttaakin yliopistokohtaiselta ja tieteenalasidonnaiselta. Kun yhteistyö jatkaa vakiintumistaan, yliopistoilla on mahdollisuus löytää itselleen tarkoituksenmukaisimmat yhteistyökumppanit.
Asiasanat: yliopistohallinto, asiantuntijaorganisaatio, sidosryhmäteoria, strateginen johtaminen, yhteiskunnallinen vuorovaikutus
Tutkimuksessa perehdyttiin aihetta taustoittavan suomalaisen ja kansainvälisen keskustelun, yliopisto-organisaation erityisluonteen, yliopiston johtamisen sekä yliopiston yhteiskunnallisen palvelutehtävän tarkasteluun, jonka pohjalta laadittiin tutkimuksen teoriaosa sekä avoin kyselylomake. Tutkimuksen kohderyhmäksi valittiin sellaisten yliopistojen hallintojohtajat, joissa oli ollut ulkopuolisia jäseniä vuonna 2006. Tällaisia yliopistoja oli kahdeksantoista, joista viidentoista yliopiston hallintojohtajat vastasivat kyselyyn. Aineiston analysoinnin menetelmänä käytettiin käsiteanalyysiä.
Vastauksena varsinaiseen tutkimusongelmaan voitiin esittää johtopäätös, jonka mukaan ulkopuolisten jäsenien merkitys voi vaihdella huomattavasti erilaisten yliopistojen välillä. Tutkimuksen empiirisistä tuloksista havaittiin, että ulkopuolisten jäsenien osallistuminen yliopiston strategian luomiseen nähtiin tasaisesti joko pienenä ja maltillisena tai suurena ja merkittävänä. Suurin osa vastaajista koki kuitenkin, että ulkopuoliset jäsenet ovat merkittäviä keskustelun tason nostajia hallitusten kokouksissa ja vaikuttavat yleisesti ottaen myönteisesti ja rakentavasti hallituksen työskentelyilmapiiriin. Sidosryhmistä tai taustaorganisaatioista tullut osaaminen koettiin näin ollen kaikissa yliopistoissa kehittävänä ja positiivisena voimavarana.
Selkeänä kehittämisehdotuksena vastaajien enemmistö esitti ulkopuolisten jäsenien määrän kasvattamista. Osa vastaajista tosin korosti, että lisäämisen tulee olla maltillista ja harkinnanvaraista. Toisena kehittämiskohteena nähtiin ulkopuolisten jäsenien kouluttaminen ja heidän tietoisuutensa lisääminen yliopistojen toiminnasta. Tutkimuksen empiirisen aineiston avulla voitiin lisäksi päätellä, että ulkopuoliset jäsenet edistävät yliopistojen yhteiskunnallista vuorovaikutusta, vaikkakin yhteistyötä voitaisiin vielä kehittää. Ulkopuolisten jäsenien sidosryhmät poikkesivat myös toisistaan, kun vertailtiin kauppakorkeakouluja, teknillisiä korkeakouluja ja yliopistoja, taideyliopistoja sekä monialaisia yliopistoja. Yliopistoyhteisön ulkopuolisten jäsenien merkitys hallituksen toiminnassa vaikuttaakin yliopistokohtaiselta ja tieteenalasidonnaiselta. Kun yhteistyö jatkaa vakiintumistaan, yliopistoilla on mahdollisuus löytää itselleen tarkoituksenmukaisimmat yhteistyökumppanit.
Asiasanat: yliopistohallinto, asiantuntijaorganisaatio, sidosryhmäteoria, strateginen johtaminen, yhteiskunnallinen vuorovaikutus