Disparition du passé simple en français oral
HALONEN, HANNI (2007)
HALONEN, HANNI
2007
Ranskan kieli - French Language
Humanistinen tiedekunta - Faculty of Humanities
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2007-12-12
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-17486
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-17486
Tiivistelmä
Kieli ei ole staattinen kokonaisuus vaan se käy läpi jatkuvaa muuttumisprosessia. Pro gradu -työssäni tutkin ranskan kielen passé simple -aikamuodon katoamista puhekielestä ja käyn läpi tämän muutoksen vaiheita ja syitä. Erityisesti tavoitteena on selvittää milloin passé simple on lopullisesti kadonnut puheesta ja missä yhteyksissä sitä on viimeksi esiintynyt suullisessa käytössä. Tutkimuksessa analysoin 1800-luvun puolivälin jälkeistä kirjeenvaihtoa, sillä kyseinen ajankohta on aikaisempien tutkimuksien mukaan ollut passé simple -muodon viimeisiä esiintymisaikoja arkipuheessa. Kirjeenvaihto on valittu tutkimusmateriaaliksi siitä syystä, että aitoa puhetta ei ollut mahdollista saada käsiteltäväksi, ja kirjeissä käytetty kieli on yksi puhuttua kieltä lähimpiä olevia tekstin muotoja.
Passé simple oli muinaisranskassa ainoa aikamuoto, jota käytettiin preteritinä. Lisäksi passé simple -muotoa käytettiin progressiivisessa ja kuvailevassa tarkoituksessa. Passé composé -muotoa, jota aiemmin käytettiin vain perfektinä ja prosessien lopputulosta kuvattaessa, on kuitenkin 1100-luvulta lähtien alettu käyttää puheessa myös preteritinä. Puhekielessä se on ajan myötä jopa syrjäyttänyt passé simplen preteritin yleisimpänä muotona. Passé simplen käyttö on puolestaan vuosien saatossa rajautunut vain preteritiin ja nykyään sitä löytyy enää ranskan kirjakielessä, jossa sitä esiintyy passé composé -muodon ohella.
Tutkimusaineiston perusteella voidaan todeta, että passé simple on säilynyt pisimpään kiinteämuotoisissa ilmaisuissa, kuten passiivirakenteessa ja tietyissä sanontatavoissa. Kuitenkin on selvää, että aikakaudella, jota tutkimuksessa käsitellään, passé simple on spontaanissa käytössä ollut jo huomattavasti harvinaisempi kuin passé composé. Passé simple -muodon käyttö ei vaikuta olleen sitoutunut mihinkään tiettyyn verbiluokkaan, tai vain tiettyihin verbeihin, mutta se on ollut rajoittunut lähinnä yksikön kolmanteen persoonaan, joskin muotoa löytyy jonkin verran myös yksikön ensimmäisessä ja monikon kolmannessa persoonassa. Passé composé puolestaan on ollut käytetyin yksikön ensimmäisessä persoonassa, mutta sen käyttö on yleisesti ottaen tasaisempaa eri persoonien välillä kuin passé simple -muodon. Mitä tulee aspektiin, passé simple- ja passé composé -muotojen käyttö ei aineistossa noudata mitään yhtenäistä linjaa, vaikkakin vastaa kieliopillisia normeja. Aikamuodon valinta vaihtelee suuresti riippuen lähinnä eri kirjoittajien tottumuksista ja tavoitteista. Voidaankin olettaa, että passé simple ei 1800-luvun loppupuoliskolla ollut vielä täysin kadonnut puheesta, sillä muutoin sen esiintyminen aineistossa olisi aspektin suhteen paljon systemaattisempaa ja selkeämmin rajattua.
Asiasanat: passé simple, passé composé, ranskan kieli, puhekieli
Passé simple oli muinaisranskassa ainoa aikamuoto, jota käytettiin preteritinä. Lisäksi passé simple -muotoa käytettiin progressiivisessa ja kuvailevassa tarkoituksessa. Passé composé -muotoa, jota aiemmin käytettiin vain perfektinä ja prosessien lopputulosta kuvattaessa, on kuitenkin 1100-luvulta lähtien alettu käyttää puheessa myös preteritinä. Puhekielessä se on ajan myötä jopa syrjäyttänyt passé simplen preteritin yleisimpänä muotona. Passé simplen käyttö on puolestaan vuosien saatossa rajautunut vain preteritiin ja nykyään sitä löytyy enää ranskan kirjakielessä, jossa sitä esiintyy passé composé -muodon ohella.
Tutkimusaineiston perusteella voidaan todeta, että passé simple on säilynyt pisimpään kiinteämuotoisissa ilmaisuissa, kuten passiivirakenteessa ja tietyissä sanontatavoissa. Kuitenkin on selvää, että aikakaudella, jota tutkimuksessa käsitellään, passé simple on spontaanissa käytössä ollut jo huomattavasti harvinaisempi kuin passé composé. Passé simple -muodon käyttö ei vaikuta olleen sitoutunut mihinkään tiettyyn verbiluokkaan, tai vain tiettyihin verbeihin, mutta se on ollut rajoittunut lähinnä yksikön kolmanteen persoonaan, joskin muotoa löytyy jonkin verran myös yksikön ensimmäisessä ja monikon kolmannessa persoonassa. Passé composé puolestaan on ollut käytetyin yksikön ensimmäisessä persoonassa, mutta sen käyttö on yleisesti ottaen tasaisempaa eri persoonien välillä kuin passé simple -muodon. Mitä tulee aspektiin, passé simple- ja passé composé -muotojen käyttö ei aineistossa noudata mitään yhtenäistä linjaa, vaikkakin vastaa kieliopillisia normeja. Aikamuodon valinta vaihtelee suuresti riippuen lähinnä eri kirjoittajien tottumuksista ja tavoitteista. Voidaankin olettaa, että passé simple ei 1800-luvun loppupuoliskolla ollut vielä täysin kadonnut puheesta, sillä muutoin sen esiintyminen aineistossa olisi aspektin suhteen paljon systemaattisempaa ja selkeämmin rajattua.
Asiasanat: passé simple, passé composé, ranskan kieli, puhekieli