Perhekeskeisyys ammattikorkeakoulun hoitotyön koulutusohjelman opetussuunnitelmassa ja opetuksessa - punainen lanka vai reunaehto?
ALA-HIIRO, TANJA (2007)
2007
Hoitotiede - Nursing Science
Lääketieteellinen tiedekunta - Faculty of Medicine
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2007-12-05
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-17453
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-17453
Tiivistelmä
Tutkimuksen tarkoituksena oli kuvata perhekeskeisyyden ilmenemistä hoitotyön opetussuunnitelmassa ja opetuksessa ammattikorkeakoulun hoitotyön koulutusohjelmassa. Tavoitteena oli myös mahdollistaa hoitotyön koulutusohjelman opetuksen kehittäminen perhekeskeisempään suuntaan kartoittamalla hyviä käytänteitä, joiden avulla perhekeskeisyyden huomioimista opetuksessa voitaisiin lisätä.
Tutkimusaineiston muodostivat ammattikorkeakoulun lukuvuoden 2005 – 2006 opinto-oppaan sosiaali- ja terveysalan hoitotyön koulutusohjelman osio sekä haastatteluaineisto, joka kerättiin teemahaastattelemalla kymmentä hoitotyön koulutusohjelman opettajaa. Aineiston analyysimenetelmänä käytettiin laadullista sisällönanalyysiä. Opetussuunnitelma-aineisto analysoitiin deduktiivisella sisällönanalyysillä. Aineiston luokittelurunkona toimi Eskolan ja Paloposken (2001) kuusiluokkainen yhteenveto hoitotyöntekijöiden ammatillisen osaamisen osa-alueista. Teemahaastattelut analysoitiin induktiivisella sisällönanalyysillä.
Opetussuunnitelman tavoitteissa perhekeskeisyys ilmeni käytännön taitojen osalta melko kattavasti. Teoreettisen osaamisen ja tähän liittyen opetuksen sisältöjen kohdalla perhekeskeisyyden näkyvyys opetussuunnitelmassa oli kuitenkin vähäistä. Muilla kuin teoreettisen osaamisen alueilla hoitotyön osaamisen perhekeskeisyys ilmeni opetussuunnitelmassa kohtalaisen hyvin. Merkittävimmin perhekeskeisyys painottui opetussuunnitelmassa opetus-, ohjaus- ja vuorovaikutusosaamisen alueella. Perheiden tukemiseen liittyviä yksittäisiä tavoitteita esiintyi eniten. Toisaalta opettajat kokivat hoitotyön opetussuunnitelman merkityksen vain suuntaa-antavaksi, eivät sitovaksi.
Omien opetusaineidensa kohdalla opettajat pitivät valmiuksiaan perhekeskeisyyden huomioimiseen opetuksessa hyvinä. Opettajien valmiuteen opettaa perhekeskeisyyttä hoitotyössä vaikutti positiivisesti heidän pitkä työkokemuksensa sekä aiheen tärkeänä pitäminen. Opetusresurssit vaikuttavat opettajien mukaan negatiivisesti perhekeskeisyyden huomioimiseen opetuksessa. Esimerkiksi perhekeskeisyydessä tärkeiden vuorovaikutus- ja haastattelutaitojen harjoittelemiseen laboraatiotuntien aikana ei ollut juurikaan mahdollisuuksia. Tuntiresurssien rajallisuuden vuoksi opetuksessa oli keskityttävä erilaisiin sairauksiin ja niiden hoitomenetelmiin.
Opetuksen kehittäminen perhekeskeisempään suuntaan oli monen opettajan mielestä tarpeellista. Kehittämistyön tärkeimmäksi mahdollistajaksi nousi opettajien kesken tehtävä yhteistyö. Perhekeskeisyyden opetuksessa tulisi painottaa opetusmenetelmien käytännönläheisyyttä. Tulosten perusteella myös perhekeskeisyyteen liittyvää teoriaopetusta olisi tarpeellista lisätä hoitotyön opetuksessa. Teorian opetuksessa tulisi kuitenkin välttää pelkkää luennointia ja itsenäistä opiskelua.
Avainsanat: perhekeskeisyys, hoitotyön opetus, pedagogiset menetelmät
Tutkimusaineiston muodostivat ammattikorkeakoulun lukuvuoden 2005 – 2006 opinto-oppaan sosiaali- ja terveysalan hoitotyön koulutusohjelman osio sekä haastatteluaineisto, joka kerättiin teemahaastattelemalla kymmentä hoitotyön koulutusohjelman opettajaa. Aineiston analyysimenetelmänä käytettiin laadullista sisällönanalyysiä. Opetussuunnitelma-aineisto analysoitiin deduktiivisella sisällönanalyysillä. Aineiston luokittelurunkona toimi Eskolan ja Paloposken (2001) kuusiluokkainen yhteenveto hoitotyöntekijöiden ammatillisen osaamisen osa-alueista. Teemahaastattelut analysoitiin induktiivisella sisällönanalyysillä.
Opetussuunnitelman tavoitteissa perhekeskeisyys ilmeni käytännön taitojen osalta melko kattavasti. Teoreettisen osaamisen ja tähän liittyen opetuksen sisältöjen kohdalla perhekeskeisyyden näkyvyys opetussuunnitelmassa oli kuitenkin vähäistä. Muilla kuin teoreettisen osaamisen alueilla hoitotyön osaamisen perhekeskeisyys ilmeni opetussuunnitelmassa kohtalaisen hyvin. Merkittävimmin perhekeskeisyys painottui opetussuunnitelmassa opetus-, ohjaus- ja vuorovaikutusosaamisen alueella. Perheiden tukemiseen liittyviä yksittäisiä tavoitteita esiintyi eniten. Toisaalta opettajat kokivat hoitotyön opetussuunnitelman merkityksen vain suuntaa-antavaksi, eivät sitovaksi.
Omien opetusaineidensa kohdalla opettajat pitivät valmiuksiaan perhekeskeisyyden huomioimiseen opetuksessa hyvinä. Opettajien valmiuteen opettaa perhekeskeisyyttä hoitotyössä vaikutti positiivisesti heidän pitkä työkokemuksensa sekä aiheen tärkeänä pitäminen. Opetusresurssit vaikuttavat opettajien mukaan negatiivisesti perhekeskeisyyden huomioimiseen opetuksessa. Esimerkiksi perhekeskeisyydessä tärkeiden vuorovaikutus- ja haastattelutaitojen harjoittelemiseen laboraatiotuntien aikana ei ollut juurikaan mahdollisuuksia. Tuntiresurssien rajallisuuden vuoksi opetuksessa oli keskityttävä erilaisiin sairauksiin ja niiden hoitomenetelmiin.
Opetuksen kehittäminen perhekeskeisempään suuntaan oli monen opettajan mielestä tarpeellista. Kehittämistyön tärkeimmäksi mahdollistajaksi nousi opettajien kesken tehtävä yhteistyö. Perhekeskeisyyden opetuksessa tulisi painottaa opetusmenetelmien käytännönläheisyyttä. Tulosten perusteella myös perhekeskeisyyteen liittyvää teoriaopetusta olisi tarpeellista lisätä hoitotyön opetuksessa. Teorian opetuksessa tulisi kuitenkin välttää pelkkää luennointia ja itsenäistä opiskelua.
Avainsanat: perhekeskeisyys, hoitotyön opetus, pedagogiset menetelmät