Kaltion ja Parnasson kirjallisuuskritiikit ja alueellinen identiteetti vuonna 1967

Abstract

Etelän ja pohjoisen vastakkainasettelu on lähtökohta tutkimukselleni, jossa etsin alueellisen identiteetin ilmentymiä kirjallisuuskritiikeissä. Vertaan Oulussa ilmestyvän Kaltion kaunokirjallisuuskritiikkejä ja niiden sisältöjä Helsingissä ilmestyvän Parnasson kaunokirjallisuuskritiikkeihin vuonna 1967. Kulttuurilehti Kaltio perustettiin Oulussa 1945 vahvistamaan Pohjois-Suomen alueellista identiteettiä ja asemaa suomalaisessa kulttuurielämässä. Kirjallisuuslehti Parnasso perustettiin Helsingissä 1951 edistämään ja uudistamaan suomalaista kirjallisuutta.

Ajallisena ja yhteiskunnallisena kehyksenä on 1960-luvun kulttuuripolitiikan tilanne, jolloin kulttuuria pyrittiin hallinnollisin keinoin hajauttamaan maakuntiin. Tutkimusaineistona ovat kirjallisuuskritiikit teksteinä, joita tarkastelen journalistisen tekstin lajityyppinä. Teoreettinen kehys rakentuu kirjallisuuskritiikin ja alueellisen identiteetin teorioista, joita yhdistämällä rakensin mallin tutkimusaineiston käsittelyyn ja tulkintaan.

Tutkimusmenetelmänä on aineistolähtöinen lähestymistapa. Luen kirjallisuuskritiikkejä etsien niistä alueellisen identiteetin ulottuvuuksia ilmentäviä piirteitä. Lukemisessa tukeudun näkemyksiin, joiden mukaan kirjallisuuskritiikki heijastaa oman aikansa arvoja ja asenteita sekä toisaalla näkemyksiin, joiden mukaan lehdistö toimii välineenä, jonka kautta alueellista identiteettiä voidaan rakentaa. Aineiston käsittelyssä Parnasso asettuu kirjallisen kaanonin edustajaksi ja vertailukohteeksi Kaltiolle.

Molempien lehtien kirjallisuuskritiikit noudattavat lehtiensä toimituksellisia linjoja sekä sisällöllisesti että tyylillisesti. Kaltion kritiikit ovat helposti ymmärrettäviä, laajalle yleisölle suunnattuja popularisoivia ja päivänkritiikkiä lähestyviä kritiikkejä. Kaltion kritiikeissä nostetaan esille kirjailijoiden kotipaikkoja, pohjoisen luontoa sekä esitetään vaatimuksia todellisuuden oikeelliselle kuvaamiselle, joiden katson ilmentävän pyrkimyksiä alueellisen identiteetin vahvistamiseen.

Parnasson kritiikit ovat kirjallisuuteen enemmän perehtyneille lukijoille suunnattuja esteettisiä ja akateemista kirjoittamista lähestyviä kritiikkejä. Parnasson kritiikeissä oli ilmentymiä alueellisuudesta eri näkökulmasta. Kritiikkien kohteina oli pääasiassa Helsingissä vaikuttavien kirjailijoiden ja kustantajien teoksia, ja kritiikkien kohteina olevia teoksia kiinnitettiin kirjalliseen kontekstiin.

Asiasanat: kirjallisuuskritiikki, kulttuurilehdet, kirjallisuuslehdet, Kaltio, Parnasso,

1960-luku, kulttuuripolitiikka