Moraalikasvatuksen ontologinen perusta - teoriaa ja alakoulun opettajien kertomuksia

Abstract

Tutkimuksessa lähestyttiin kysymystä moraalikasvatuksen ontologisesta perustasta sekä teoreettisesti että empiirisesti. Teoreettisessa osassa hahmoteltiin kirjallisuuden kautta moraalikasvatuksen ontologisia lähtökohtia ja edellytyksiä sekä opettajan roolia moraalikasvattajana. Empiirisessä osassa tutkittiin moraalikasvatuksen ontologista perustaa kvalitatiivisesti kahdenkymmenen alakoulun opettajan kertomuksen eli narratiivin pohjalta. Tällöin tarkasteltiin opettajien kertomuksissa esiin tulleita viitteitä kasvatuksen päämäärästä, arvoista ja normeista, niiden ontologisista lähteistä sekä itse kasvatuskäytännöstä.

Tutkimus tehtiin fenomenologis-hermeneuttisella tutkimusotteella. Tutkimuksessa haluttiin kuvailla ilmiötä ja tulkita sitä sellaisena kuin se tutkijalle hermeneuttisella kehällä näyttäytyi lähtien tutkijan omasta esiymmärryksestä sekä muotoutuen dialogeissa kirjallisuuden, erilaisten keskusteluiden, haastattelujen ja opettajien kirjoittamien kertomusten kanssa.

Sekä teoriassa että käytännössä moraalikasvatus näyttäytyi mahdollisena ontologisen realismin pohjalta. Myös sisäinen realismi oli mahdollinen silloin, kun moraalikasvatus perustui objektiivisina pidettyihin arvoihin. Oleellista tässä oli se, että kasvatukselle asetettiin tavoite. Opettajien kertomukset aineistossa viittasivat ontologiseen realismiin.

Asiasanat: moraali, kasvatus, ontologia, realismi, antirealismi, fenomenologia