Yksineläjien omaelämäkerrallisten kirjoitusten diskursiivinen analyysi

Abstract

Tässä tutkimuksessa tarkastelen sitä, millaisia merkityksiä yksineläjät tuottavat itsestään ja elämästään. Tähän haen vastausta kiinnittämällä huomioni siihen, millaisia tulkintarepertuaareja yksineläjien kirjoituksista on identifioitavissa, millaisia identiteettejä eri repertuaarit mahdollistavat ja millaisia funktioita repertuaareilla voidaan havaita olevan. Tutkimusaineistona on 15 yksinasuvan, ilman vakituista parisuhdetta elävän naisen ja miehen omaelämäkerrallista kirjoitusta, jotka on kerätty sanomalehdessä olleen kirjoituspyynnön avulla. Tutkimusmenetelmäksi on valittu diskurssianalyysi, koska sen avulla on mahdollista tarkastella kielen sosiaalista todellisuutta tuottavaa luonnetta.

Identifioin aineistosta seitsemän erilaista tulkintarepertuaaria, jotka mahdollistavat erilaisia identiteettejä ja joilla on erilaisia funktioita. Repertuaarit ovat: individualismirepertuaari, kasvurepertuaari, inhimillisyysrepertuaari, kumppanuusrepertuaari, epätasa-arvorepertuaari, uhrirepertuaari ja realismirepertuaari. Repertuaarista riippuen vastaajat tuottivat itsensä itsenäisinä ja valintoja tekevinä, oppivina ja elämää syvästi ymmärtävinä, inhimillisinä, muutoksesta haaveilevina, syrjittyinä, syyntakeettomina ja elämän tosiasiat hyväksyvinä.

Individualismirepertuaarin funktiona korostuvat yksilökeskeiset arvot ja yksilön vastuu itsestään ja omasta elämästään. Individualismirepertuaarin avulla yksin eläminen on mahdollista tuottaa valittuna elämänmuotona silloinkin, kun yksineläjäksi ei alun perin ole päädytty omasta valinnasta. Kasvu-, inhimillisyys-, kumppanuus-, epätasa-arvo- ja uhrirepertuaari päätyvät kaikki omalla tavallaan pehmentämään tai vaimentamaan individualistista puhetta. Individualismirepertuaarin rinnalla haluttiinkin tuottaa kuvaa yksineläjästä ”normaalina” ihmisenä.

Avainsanat: yksineläjä, omaelämäkerta, sosiaalinen konstruktionismi, diskurssianalyysi