Kulttuuri-identiteetin rakentuminen toiseuden ja hybridisyyden diskursseissa Jean Rhysin romaanissa Voyage in the Dark
KARTTUNEN, MERVI (2007)
2007
Yleinen kirjallisuustiede - Comparative Literature
Humanistinen tiedekunta - Faculty of Humanities
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2007-11-30
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-17415
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-17415
Tiivistelmä
Tutkielma käsittelee kulttuuri-identiteetin rakentumista toiseuden ja hybridisyyden diskursseissa. Kohdetekstinä on englantilais-karibialaisen kirjailijan, Jean Rhysin, romaani Voyage in the Dark (1934). Päällisin puolin Voyage in the Dark -romaani voidaan nähdä kertomuksena nuoresta teatteriseurueen mukana kiertävästä kuorotytöstä, joka ajautuu miesten maksulliseksi seuralaiseksi, tulee raskaaksi ja lopussa on melkein kuolemaisillaan aborttiin. Päähenkilönä on valkoinen kreolityttö, jonka äitipuoli on tuonut tytön isän kuoltua Karibialta Englantiin ja lopulta jättänyt tytön oman onnensa nojaan. Tutkielmassa halutaan nostaa esiin se, miten romaani käsittelee henkilön identiteettiä imperialististen ja kolonialististen ristiriitojen keskellä.
Tutkimus on kontekstualisoivaa, joten teos asetetaan osaksi erilaisia historiallisia ja diskursiivisia prosesseja. Tutkielmassa keskitytään tarkastelemaan päähenkilön, Anna Morganin kulttuuri-identiteetin rakentumista näissä diskursseissa. Erityisen oleelliseksi nousee kolonialistisen diskurssin tapa luokitella asioita ja määritellä toiseutta. Myös kansallisuus nousee keskeiseksi toiseuden ja kulttuuri-identiteetin rakentumisen kannalta. Tutkielmassa tarkastellaan myös kulttuuri-identiteetin hybridisyyttä eli sitä, miten identiteetti paikantuu kahden kulttuurin välissä.
Tutkielmassa on keskeisellä sijalla kaksi dekonstruktiosta ja jälkistrukturalismista ammentavaa jälkikoloniaalista teoreetikkoa: Stuart Hall ja Homi K. Bhabha. Tutkielma nojautuukin vahvasti Hallin käsitykseen identiteetistä kulttuurisena konstruktiona. Bhabhan teoriasta keskeiseksi nousee ajatus kolmannesta tilasta, joka mahdollistaa merkitysjärjestelmien muuttumisen. Kolmannen tilan kautta myös hybridisyys mahdollistuu.
Tutkielmassa tulee esiin se, miten henkilön kulttuurisessa identifioitumisessa on nähtävissä muutos. Vaikka päähenkilö merkityksellistää omaa kulttuurista tilaansa osittain hallitsevan kolonialistisen diskurssin keinoin, niin vallitsevan kolonialistisen kulttuurin tapa luokitella ja merkityksellistää asioita ei riitä päähenkilön oman kulttuurisen tilan artikulointiin. Päähenkilö yrittää toimia vallitsevan diskurssin edellyttämällä tavalla, mutta joutuu toteamaan sen riittämättömyyden. Vaikka päähenkilö toistaa kolonialistisen diskurssin tapoja, niin toistossa on huomattavissa toisin toistoa. Tätä ilmiötä kuvaamaan tutkielmassa tuodaan esiin Bhabhan termi mimikria. Mimikria on eräänlaista koloniaalista jäljittelyä, joka horjuttaa kolonialistista diskurssia. Mimikria rakentaa myös omalla tavallaan henkilön hybridistä kulttuuri-identiteettiä. Hybridisyys nouseekin keskeiseksi kuvaamaan päähenkilön kulttuurista asemaa.
Tutkimus on kontekstualisoivaa, joten teos asetetaan osaksi erilaisia historiallisia ja diskursiivisia prosesseja. Tutkielmassa keskitytään tarkastelemaan päähenkilön, Anna Morganin kulttuuri-identiteetin rakentumista näissä diskursseissa. Erityisen oleelliseksi nousee kolonialistisen diskurssin tapa luokitella asioita ja määritellä toiseutta. Myös kansallisuus nousee keskeiseksi toiseuden ja kulttuuri-identiteetin rakentumisen kannalta. Tutkielmassa tarkastellaan myös kulttuuri-identiteetin hybridisyyttä eli sitä, miten identiteetti paikantuu kahden kulttuurin välissä.
Tutkielmassa on keskeisellä sijalla kaksi dekonstruktiosta ja jälkistrukturalismista ammentavaa jälkikoloniaalista teoreetikkoa: Stuart Hall ja Homi K. Bhabha. Tutkielma nojautuukin vahvasti Hallin käsitykseen identiteetistä kulttuurisena konstruktiona. Bhabhan teoriasta keskeiseksi nousee ajatus kolmannesta tilasta, joka mahdollistaa merkitysjärjestelmien muuttumisen. Kolmannen tilan kautta myös hybridisyys mahdollistuu.
Tutkielmassa tulee esiin se, miten henkilön kulttuurisessa identifioitumisessa on nähtävissä muutos. Vaikka päähenkilö merkityksellistää omaa kulttuurista tilaansa osittain hallitsevan kolonialistisen diskurssin keinoin, niin vallitsevan kolonialistisen kulttuurin tapa luokitella ja merkityksellistää asioita ei riitä päähenkilön oman kulttuurisen tilan artikulointiin. Päähenkilö yrittää toimia vallitsevan diskurssin edellyttämällä tavalla, mutta joutuu toteamaan sen riittämättömyyden. Vaikka päähenkilö toistaa kolonialistisen diskurssin tapoja, niin toistossa on huomattavissa toisin toistoa. Tätä ilmiötä kuvaamaan tutkielmassa tuodaan esiin Bhabhan termi mimikria. Mimikria on eräänlaista koloniaalista jäljittelyä, joka horjuttaa kolonialistista diskurssia. Mimikria rakentaa myös omalla tavallaan henkilön hybridistä kulttuuri-identiteettiä. Hybridisyys nouseekin keskeiseksi kuvaamaan päähenkilön kulttuurista asemaa.