Joku mäkitupalaiskäpy ja hänen koinsyömä kotikarhunsa eivät kyllä estä Roope Ankkaa pääsemästä kultakätkölleen! Aku Ankka -sarjakuvalehden kielen luettavuus ja ymmärrettävyys lapsilukijan näkökulmasta

Abstract

Sarjakuvalehti Aku Ankkaa lukee noin joka neljäs suomalainen. Suurin osa lukijoista on lapsia. Lehden pääasiallinen kohderyhmä ovat 7 – 12-vuotiaat lapset. Aku Ankan kieltä on usein kehuttu hyväksi ja monipuoliseksi. Koska lehti on suunnattu ensisijaisesti lapsille, olisi tärkeää, että sen kieli olisi lisäksi riittävän luettavaa ja ymmärrettävää lapsilukijoille. Lehden luettavuutta ja ymmärrettävyyttä ei kuitenkaan ole tutkittu aiemmin.

Tässä tutkielmassa tarkastellaan Aku Ankka -sarjakuvalehden kieltä luettavuuden ja ymmärrettävyyden kannalta. Aineistona on 13 Aku Ankan numeroa vuosilta 1981 ja 2001. Aineistosta tarkastellaan sanaston ja lauserakenteiden vaikeutta. Lisäksi selvitetään, minkä ikäiselle lukijalle Aku Ankan kieli on riittävän luettavaa ja ymmärrettävää. Tässä käytetään apuna Osmo A. Wiion kehittelemiä luettavuuskaavoja. Tutkimukseen sisältyy myös vuosien 1981 ja 2001 Aku Ankkojen luettavuuden ja ymmärrettävyyden vertailua.

Aineistossa on hyvin paljon vaikeaa sanastoa. Erityisesti pitkiä saneita, puhekielisyyksiä, merkitykseltään kuvainnollisia ilmauksia sekä murteellisia tai vanhahtavia sanoja on runsaasti. Myös muita vaikeita sanoja, muun muassa vierassanoja, esiintyy jonkin verran. Aku Ankka vaikuttaakin sanastoltaan liian vaikealta lapsilukijoille.

Myös lauserakenteissa on paljon luettavuutta ja ymmärrettävyyttä vaikeuttavia piirteitä, mutta niitä on kuitenkin vähemmän kuin sanastossa. Yleisimpiä vaikeita lauserakenteita ovat pitkät virkkeet sekä muodon vuoksi hankalat ja vaikeasti sanotut lauserakenteet. Lauserakenteidenkin perusteella Aku Ankka vaikuttaa liian vaikealta ainakin nuorimmille lukijoille.

Luettavuuskaavojen avulla lasketut luokkatasot osoittavat, että Aku Ankan kieli on riittävän ymmärrettävää vasta lukijalle, joka on käynyt koulua vähintään neljästä viiteen luokkaa. Toisin sanoen kieli on riittävän helppoa vasta noin 11 – 12-vuotiaalle lukijalle, mikä tarkoittaa, että se on liian vaikeaa pääasiallisen kohderyhmänsä nuorimmille lukijoille.

Vuosien 1981 ja 2001 Aku Ankkojen kielessä on useita eroavaisuuksia, mutta ne ovat pääasiassa niin vähäisiä, että niillä ei ole merkitystä luettavuuteen ja ymmärrettävyyteen. Vuoden 2001 aineisto on kuitenkin sanastoltaan jonkin verran vaikeampaa kuin vuoden 1981 aineisto.

Asiasanat: lapsilukija, luettavuus, luettavuuskaava, sarjakuva, ymmärrettävyys