Peritraumaattisten dissosiaatio-oireiden yhteys myöhempään mielenterveyteen
LEPO, JOHANNA (2007)
2007
Psykologia - Psychology
Yhteiskuntatieteellinen tiedekunta - Faculty of Social Sciences
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2007-11-12
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-17379
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-17379
Tiivistelmä
Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää, miten traumahetkellä koetut (peritraumaattiset) dissosiaatio-oireet ovat yhteydessä trauman jälkeisiin mielenterveysongelmiin (PTSD, depressio). Lisäksi tarkasteltiin, miten trauman vakavuus, uhrin kokemus tapahtuman aiheuttajasta sekä trauman jälkeinen sosiaalinen tuki vaikuttavat psyykkisiin seurauksiin; tavoitteena oli selvittää, selittävätkö nämä tekijät dissosiaation ja oireiden yhteyttä. Välittävinä tekijöinä tarkasteltiin trauman aikaisista tekijöistä kuoleman pelon ja fyysisen loukkaantumisen merkitystä sekä trauman jälkeisistä tekijöistä syyllisyyden tunteiden sekä sosiaalisen jakamisen (kokemus ja määrä) roolia.
Tutkimusjoukkona oli vuosina 2000-2004 kuolonuhrin vaatineeseen auto-onnettomuuteen joutuneita henkilöitä (n = 249). Koehenkilöt olivat toimineet onnettomuusauton kuljettajina. Tutkimusmenetelmänä käytettiin itsearviointiin pohjautuvia lomakkeita ja tutkimusajankohta sijoittui 2-3 vuoden päähän onnettomuudesta. Peritraumaattisen dissosioinnin arviointiin käytettiin Peritraumatic Dissociative Experiences Questionnaire (PDEQ-8) -mittaria. Fyysistä loukkaantumista, kuoleman pelkoa sekä syyllisyyden kokemuksia arvioitiin yhden kysymyksen avulla. Sosiaalisen jakamista kartoitettiin Maercker disclosure -mittarilla. Mielenterveysoireista PTSD:n esiintymistä arvioitiin Impact of Event Scale -Reviced (IES-R) -kyselyllä ja depressio-oireiden mittaamiseen käytettiin Beck’s Depression Inventory -Reviced (BDI-R) -lomaketta.
Tutkimustulokset osoittivat peritraumaattisten dissosiaation olevan haavoittavaa traumauhrin toipumiselle: Dissosiaatio ennakoi sekä PTSD:n että depression esiintymistä. Kuoleman pelko ei ollut yhteydessä psyykkisiin seurauksiin eikä selittänyt dissosiaation ja oireiden yhteyttä. Sen sijaan fyysinen vammautuminen osoittautui riskitekijäksi PTSD:n uudelleenkokemisoireille erityisesti silloin, kun traumahetkeen liittyi dissosiointia. Ylivirittymisoireisiin fyysinen vamma oli yhteydessä ainoastaan silloin, kun uhrilla esiintyi myös dissosiaatiota. Syyllisyyden tunteiden ei havaittu ennustavan mielenterveysongelmia eikä myöskään toimivan välittävässä roolissa. Myöskään sosiaalinen jakaminen ei suojannut dissosiaation oireille altistavalta vaikutukselta eikä toisaalta vahvistanut yhteyttä. Vaikka sosiaalinen jakaminen ei toiminut välttävänä tekijänä, sillä oli yhteys oireiden esiintymiseen. Tulokset osoittivat, että uhrin jaettua tapahtumaa muiden ihmisten kanssa paljon, hänellä esiintyi enemmän uudelleenkokemista sekä suuntaa-antavasti enemmän myös ylivirittyneisyyttä. Vielä merkityksellisempää oli kuitenkin uhrin jakamiseen liittämä kokemus. Kun uhri koki jakamiseen liittyvän paljon negatiivisia emootiota, tällä oli selvä yhteys PTSD:n ja depression esiintymiseen.
ASIASANAT: traumaattinen kokemus, peritraumaattinen dissosiaatio, syyllisyys, kuoleman pelko, fyysinen vammautuminen, sosiaalinen jakaminen, PTSD, depressio
Tutkimusjoukkona oli vuosina 2000-2004 kuolonuhrin vaatineeseen auto-onnettomuuteen joutuneita henkilöitä (n = 249). Koehenkilöt olivat toimineet onnettomuusauton kuljettajina. Tutkimusmenetelmänä käytettiin itsearviointiin pohjautuvia lomakkeita ja tutkimusajankohta sijoittui 2-3 vuoden päähän onnettomuudesta. Peritraumaattisen dissosioinnin arviointiin käytettiin Peritraumatic Dissociative Experiences Questionnaire (PDEQ-8) -mittaria. Fyysistä loukkaantumista, kuoleman pelkoa sekä syyllisyyden kokemuksia arvioitiin yhden kysymyksen avulla. Sosiaalisen jakamista kartoitettiin Maercker disclosure -mittarilla. Mielenterveysoireista PTSD:n esiintymistä arvioitiin Impact of Event Scale -Reviced (IES-R) -kyselyllä ja depressio-oireiden mittaamiseen käytettiin Beck’s Depression Inventory -Reviced (BDI-R) -lomaketta.
Tutkimustulokset osoittivat peritraumaattisten dissosiaation olevan haavoittavaa traumauhrin toipumiselle: Dissosiaatio ennakoi sekä PTSD:n että depression esiintymistä. Kuoleman pelko ei ollut yhteydessä psyykkisiin seurauksiin eikä selittänyt dissosiaation ja oireiden yhteyttä. Sen sijaan fyysinen vammautuminen osoittautui riskitekijäksi PTSD:n uudelleenkokemisoireille erityisesti silloin, kun traumahetkeen liittyi dissosiointia. Ylivirittymisoireisiin fyysinen vamma oli yhteydessä ainoastaan silloin, kun uhrilla esiintyi myös dissosiaatiota. Syyllisyyden tunteiden ei havaittu ennustavan mielenterveysongelmia eikä myöskään toimivan välittävässä roolissa. Myöskään sosiaalinen jakaminen ei suojannut dissosiaation oireille altistavalta vaikutukselta eikä toisaalta vahvistanut yhteyttä. Vaikka sosiaalinen jakaminen ei toiminut välttävänä tekijänä, sillä oli yhteys oireiden esiintymiseen. Tulokset osoittivat, että uhrin jaettua tapahtumaa muiden ihmisten kanssa paljon, hänellä esiintyi enemmän uudelleenkokemista sekä suuntaa-antavasti enemmän myös ylivirittyneisyyttä. Vielä merkityksellisempää oli kuitenkin uhrin jakamiseen liittämä kokemus. Kun uhri koki jakamiseen liittyvän paljon negatiivisia emootiota, tällä oli selvä yhteys PTSD:n ja depression esiintymiseen.
ASIASANAT: traumaattinen kokemus, peritraumaattinen dissosiaatio, syyllisyys, kuoleman pelko, fyysinen vammautuminen, sosiaalinen jakaminen, PTSD, depressio