Faidra - Ohjaustyö Tampereen Ylioppilasteatteriin syksyllä 2006
HAST, ERIKA (2007)
2007
Teatterin ja draaman tutkimus - Theatre and Drama Research
Humanistinen tiedekunta - Faculty of Humanities
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2007-11-16
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-17376
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-17376
Tiivistelmä
Tutkielma käsittelee näytelmätekstin sovitus-, ohjaus- ja analyysiprosessia. Syksyllä 2006 sai Tampereen Ylioppilasteatterissa ensi-iltansa Jean Racinen vuonna 1677 kirjoittama tragedia Faidra. Aale Tynnin suomennoksesta näytelmän teatteriin sovitti ja ohjasi Erika Hast.
Jean Racinen näytelmä, Faidra, on tarina naisesta, joka rakastuu poikapuoleensa. Tultuaan torjutuksi, Faidra syyttää poikapuoltaan raiskauksesta. Isä kiroaa poikansa, joka menehtyy traagisesti. Syyllisyyttä poteva Faidra tunnustaa rikoksensa ja surmaa itsensä myrkyllä.
Tutkielma on loppuraportti näytelmän sovitus- ja ohjausprosessista. Raportti selventää näytelmän kulun aina alkuperäissuomennoksesta näyttämölle saakka. Se kuvaa tutkielman tekijän roolia sekä sovittajana, ohjaajana että näyttelijänä.
Raportissa ohjaaja analysoi näytelmää kahden elementin kautta; vallan ja väkivallan. Valtaa ja väkivaltaa analysoidaan mm. Simone Weilin filosofian kautta. Tärkeiksi teemoiksi nousevat myös itsemurha, kosto ja tunnustaminen. Ohjaaja analysoi Racinen näytelmän teemoja sekä itsemurhaa myös aiempien dramatisointien kautta, joita ovat Euripideen näytelmä Hippolytos sekä Senecan näytelmä Phedre. Kaikki ovat käsitelleet samaa aihetta eri aikakausina, eri kulttuureista käsin.
Tutkielma johdattaa niin draaman analyysiin, ohjaajan työskentelyyn, näyttelijän ohjaamiseen kuin eri aikakausien draamateksteihinkin. Kaikkein eniten se on johdatus yhden produktion syntyyn ja muotoutumiseen taiteelliseksi kokonaisuudeksi Tampereen Ylioppilasteatterissa syksyllä 2006.
Aiasanat: Faidra, Racine, valta, näytelmä, myytti
Jean Racinen näytelmä, Faidra, on tarina naisesta, joka rakastuu poikapuoleensa. Tultuaan torjutuksi, Faidra syyttää poikapuoltaan raiskauksesta. Isä kiroaa poikansa, joka menehtyy traagisesti. Syyllisyyttä poteva Faidra tunnustaa rikoksensa ja surmaa itsensä myrkyllä.
Tutkielma on loppuraportti näytelmän sovitus- ja ohjausprosessista. Raportti selventää näytelmän kulun aina alkuperäissuomennoksesta näyttämölle saakka. Se kuvaa tutkielman tekijän roolia sekä sovittajana, ohjaajana että näyttelijänä.
Raportissa ohjaaja analysoi näytelmää kahden elementin kautta; vallan ja väkivallan. Valtaa ja väkivaltaa analysoidaan mm. Simone Weilin filosofian kautta. Tärkeiksi teemoiksi nousevat myös itsemurha, kosto ja tunnustaminen. Ohjaaja analysoi Racinen näytelmän teemoja sekä itsemurhaa myös aiempien dramatisointien kautta, joita ovat Euripideen näytelmä Hippolytos sekä Senecan näytelmä Phedre. Kaikki ovat käsitelleet samaa aihetta eri aikakausina, eri kulttuureista käsin.
Tutkielma johdattaa niin draaman analyysiin, ohjaajan työskentelyyn, näyttelijän ohjaamiseen kuin eri aikakausien draamateksteihinkin. Kaikkein eniten se on johdatus yhden produktion syntyyn ja muotoutumiseen taiteelliseksi kokonaisuudeksi Tampereen Ylioppilasteatterissa syksyllä 2006.
Aiasanat: Faidra, Racine, valta, näytelmä, myytti